Pintaliitoa ja pohjamutaa

Kutsu joulumyyjäisiin!

2011-12-10T22:05:00.001+02:00

Hei pikainen tiedotus (ennen kuin palaan katsomaan bb:tä), että ollaan vielä huomenna We Got Beefin joulumyyjäisissä myymässä (klo 13-19). Myös minun tekemiä koruja on siellä myynnissä, siinä Antin ja Lauran pöydän reunalla. Ja oli siellä muuten vaikka mitä muitakin aivan ihania juttuja.

Kaikki mustat korut meni jo, mutta väkersin niitä nyt illalla lisää, että niitä pitäs ainakin jokunen olla huomenna tarjolla.

Ja meillä on myös aivan ihana assistentti mukana <3

Toivotan kaikki lämpimästi tervetulleeksi!

Hyvää itsenäisyyttä!

2011-12-07T23:10:00.001+02:00

Vietin itsenäisyyspäivää varmaan ensimmäistä kertaa jossain muualla kuin Oulussa. Tuntui vähän hassulta, ettei täällä ole edes vielä talvi ja itsenäisyyspäivä tuli ihan puskista. Ollaan aina koto-Oulussa vietetty omia linnanjuhlia perheen ja ystävien kera, joten minun oli pakko päästä pukeutumaan mekkoon ja syödä illallista jonkun kanssa. Mentiin sitten Jussin kanssa Antille ja Eetulle, jossa Eetu oli loihtinut meille superillallisen ja minä tein meille jälkkäriä.

Blanco höppänä <3

Alkuruuaksi katkarapuleipää, joka oli siis parasta katkisleipää IKINÄ!

Pääruuaksi perunamuusia ja silakkapihvejä. Oli niin iso annos, että Jussi joutui syömään puolet minunkin ruuastani.

Jälkkäriksi minun tekemää glögijuustokakkua, jonka pinta näyttää hyvin mielenkiintoiselta.....

No toki me ruuan jälkeen jäätiin jännittämään pukuloistoa ja ihan hyvin se suokkari oli siellä esillä ;)

Mitkäs oli teidän suosikit? Niin ja se angrybirds-mekko oli myös ihan mahtava!

Samuji

2011-12-05T11:15:00.001+02:00

Oletteko tietoisia, että Samu-Jussi Koski aukaisi uuden liikkeen omalle merkilleen, Samujille, tuohon Pohjois-Esplanadille. Joo en minäkään tiennyt koko asiasta, ennen kuin Jasmina minut kutsui seurakseen avajaisiin. Luin jostain, että Samu-Jussi oli kysellyt kavereiltaan, että mitä vaatteita he haluaisivat omistaa, jos saisivat pitää vain yhdeksän vaatekappaletta ja suunnitellut mallistonsa sen perusteella. Oli muuten sellaiset vaatteet rekeissä ja hyllyillä, että olisin voinut kotiuttaa kaikki, enemmänkin kuin vain yhdeksän.

Mietin, että miksi miellyin niin tuohon sinapin väriseen neuletakkiin, kunnes tajusin, että omistan samanlaisen.. Tai itseasiassa... taisin myydä sen edellisellä kirpparireissulla, että vink vink joulupukille!

Pieni porsas siellä! Onneksi lähdettiin ennen kuin kaikki fäshönpiipolit saapuivat paikalle.. Nöyryytykseltä säästytty :D

Olisi niin sadasta asiasta taas kerrottavaa, mutta vitsit kun ei aika riitä mihinkään. Nytkin pitää rientää tekemään "punkkikakkua" (Eetun iPhone halusi keksiä punaviinille uuden kirjoitusasun) huomiselle itsenäisyyspäivän vastaanotolle. Olen ostanut ainekset noin viiteen kakkuun varmistaakseni, että edes yksi onnistuisi. Eli luotto on kova..

Vieraita riittää

2011-10-27T11:24:00.000+03:00

Olen vieläkin mielissäni viime viikonlopusta, kun ehdin kerrankin nähdä niin paljon ystäviä ja jopa siskoakin Oulusta asti. Sunnuntaina sain mielettömän yllärin, kun heräsin puheripuliin (yritin tietenkin herättää Jussia, että nyt pittää kertoa kaikki unet ja tarinat, kun ne pursuaa ulos. ei vaikutusta) ja samantien puhelin soi. Siellä soitti Maripalleroiseni, että saisko tulla ihan kohta kylään. En kyllä tiedä mitään, mikä olisi paremmin auttanut höpöttelyintoon!

Me tehtiin yhdessä pitsaa ja kikateltiin. Oli kyllä ihan parasta ja antoi voimaa taas jaksaa eiliseen asti, kun sain lisää vieraita pohjoisesta. Kummipoika tuli karkoittamaan meidän vauvakuumetta ja siirtämään lasten hankintaa taas usealla vuodella :D

Maailman söpöin keittiömestari <3 Tehtiin tosi hyvää pitsaa mihin tuli mm. herne-maissi-paprikaa, lihaa ja fetaa.

Meidän piti mennä Marin kanssa kauppaan ja jätettiin pojat keskenään kotiin. Sanoin vitsillä, että pelatkaa vaikka änäriä (kun se sattuu olemaan ainut, mitä tiedän poikien tekevän yhdessä. jääkiekon katsomisen ja oluen juomisen lisäksi) niin takaisin tullessa nämä kolme olivat ihan pelin pauloissa.

Kauppamatkalla löydettiin vielä Carmen meidän seuraan, johan tuli Töölön residenssiin eloa. Saatiin myös hyvin tyhjennettyä kokonaan yksi ikeakassillinen kirpparitavaroita.

Nyt kummipoika, Satu ja Make ovat täällä lauantaihin asti, niin voi olla, että sitten maistuu jo yksin kotona oleskelu. Mutta mistäs sitä tietää. Syksy on aina tämmöistä kavereiden kyläilyaikaa. Mietittiin jopa pitää tuparit, kun meistä kumpikaan ei niitä vielä tässä asunnossa ole pitänyt. Tosin pitää päästää ensin Janina meille sisustamaan, kun itse ollaan niin tumpeloita.

Ai niin! Ja piti kertoa maailman ihanin juttu, kun käytiin eräs ilta kaupassa hakemassa iltamässäilyä. Ei ehditty kovin kauaa olla kaupassa, kun meidän lähellä hedelmälaareja täytellyt kassaneiti alkoi kikatella ääneen. Huomautin sitten isoon ääneen, että "Jussi sulle taas nauretaan", niin se kassaneiti sanoi "ootte niin ihanan hyväntuulisia, että se tarttuu". Niin söpösti sanottu! Ja kun lähdettiin, niin kuulin sen vielä viheltelevän siellä hyllyjen välissä. Ihania kassaneitejä ja herroja pitäisi olla enemmänkin, kun ne voi niin helposti joko pilata tai pelastaa päivän.

Who run the world.. GIRLS!

2011-10-23T19:08:00.000+03:00

Porin reissu otti veronsa, varsinkin kun jaksoin reippaasti opiskella viime viikon. Me käytiin siellä Ässät-Kärpät -pelissä, vaikkakaan en tajunnut pelin kulusta juurikaan. Huusin sitten tasaisesti molemmille joukkueille, silloin kuin muutkin. Paitsi Kärppien maalien aikana koko halli oli hiljaa ja itse tajusin sen maalin vasta siinä vaiheessä, kun numerot muuttuivat taululla ja peli jatkui jo. Toki hurrasin sitten hieman jälkikäteen yksikseni :D Meidän takana seisomakatsomossa oli kolme isoa ja karjua Ässä-fania, jotka huusi hävyttömyyksiä koko pelin ajan. Hieman jänskäsi kannustaa Kärppiä. Jossakin vaiheessa yksi niistä miehistä huusi isoon ääneen, että "kaikki oululaiset on saksalaisten siittämiä!*ja perään jotain asiattomia natsivitsejä*". Käännyin kauniisti hymyillen taakseni sanoen "no mutta hei, minä olen Oulusta!". Epäilyistä huolimatta en saanut turpaani kertaakaan.

Ilta vaan parani "kotiin" tultaessa, kun Mika oli jo lähtenyt aikaisemmin ainoiden avaimien kanssa ja soiteltiin siinä sitten melkein puolituntia summeria ja puhelinta yhteen vetoon. Lopulta oli pakko luovuttaa ja soittaa Janinan vara-avaimille (puoli viideltä aamulla). Ei muuta kuin taksilla toiselle puolelle Poria yllättämään Essi, joka ei edes tiennyt meidän olevan kaupungissa ja taksilla takaisin. Mika odotteli meitä siellä valot joka huoneessa, sammuneena vaatteet päällä makkariin ja puhelin vilkkui vieressä :D

Monta muutakin sattumaa sisältyi reissuun ja oli ihan mieletöntä päästä pikalomalle ihan itsekseen. Kannoin kameraa koko reissun ajan joka paikassa mihin meninkään ja viikonlopun kuvasaldoksi jäi silti vain tasan yksi kuva, joka sekin esittää Janinan rullakebabia levinneenä olkkarin lattialle. Että sellainen reissu.

Jotta ei juhliminen jäisi siihen, niin tänä viikonloppuna meidän residenssissä oli ihan mieletön vilinä. Perjantaina häädettiin Tarun kanssa Jussi kotoa, että saataisiin viettää tyttöjen iltaa pitkästä aikaa.

Risto olisi varmaan mielummin viettänyt poikien iltaa, kuin jäänyt meidän kanssa...

Vaikka hääräiltiin ja höpöteltiin ihan alkuillasta asti, niin meille tuli silti kiire (ei tietenkään niin kiire, ettei oltaisi ehditty leikkiä kameran kanssa... :D). Kipastiin keskustan kautta, missä tavattiin minun sisko ja entinen pomo. Täysin normaali seurue siis!

En kestä tuota poseeraavaa puudelia tuolla taustalla :D

Tytöt hieman mielissään yhteisestä ajasta <3

Bileet jatkui Kuudennella linjalla, jossa oli Kimillä ja pojilla klubi ja ihan mieletöntä musiikkia.

Ja kuten kuvista näkyy, niin meidän tyttöjen ilta hieman kusi jo tässä vaiheessa, kun sekä Kimi että Jussi olivat molemmat paikalla.

Ette varmaan epäile, jos kerron, että seuraavana päivänä herättiin molemmat pari tuntia ennen sovittua menoa. Lähdettiin kuuntelemaan Hannibalin&Joku Roti Mafian keikkaa eräälle nimeltä mainitsemattomalle klubille, missä mm. näin kun eräs nuoriherra oli sammunut pöydän alle koko illaksi ja se oli kaikkien mielestä ihan normaalia, vaikka kädet retkotti kulkureitillä ja jäivät useammin kuin kerran jalkoihin. Samassa pöydässä istuva herra poltti tupakkaa sisätiloissa ja hänen kaverinsa rikkoi lasituopin säpäleiksi pitkin pöytää, räkäsi äsken repimänsä iltalehden päälle ja heitti sen lehden minun päälle. Kallio <3

Tunnustuksia

2011-10-14T11:42:00.001+03:00

Olen tänään lähdössä hermolomalle Poriin. Pojat jää kotiin ja saan olla ihan vaan Janinan ja Mikan kanssa nautiskellen elämästä ja tyttöjen juttuja höpötellen. Meidän piti aluksi mennä porukalla kannustamaan Ässät-Kärpät peliin, mutta nyt Jussi jää kotiin koiravahdiksi ja minä lähden yksinäni ensimmäiseen jääkiekkopeliini ikinä. Oulun tyttönä tietenkin haluaisin kannustaa Kärppiä, mutta minulle on luvattu viikon lomamatka, jos Ässät voittaa mestaruuden. Eli olen suuren moraalisen dilemman edessä... Suunitelmissa on myös viettää hyvää ja rentouttavaa aikaa saunomalla ja kiertämällä kirppareita. Viime viikko on ollut ihan kamala, kun olen ollut kipeänä ja kiukkuisena kotona, juossut asioilla pipistä huolimatta ja käynyt ensimmäisen päivän uutta koulua. Siis vitsit, siitäkään en varmaan ole ehtinyt kertoa!! Näin eräällä metromatkalla ilmaislehdessä mainoksen alkavasta aikuiskoulutuksesta mallimestariksi, joka on siis vaatteiden kaavottaja. Mietin, että sellainen koulutus tulisi kyllä tarpeeseen ja lähetin hakemuksen (voi kun voisinkin kirjoittaa, että samantien) tietenkin viimeisenä mahdollisena hakupäivänä juuri ennen rimpsalle lähtöä. Sain soiton haastatteluun heti seuraavalla viikolla. En ole tarvinut työtodistuksiani ikuisuuteen, koska en ole hakenut yhtään mihinkään ja aika perinteisesti menin sitten haastatteluun tasan kahden todistuksen kanssa, joista toisen olin tulostanut itse noin kahta minuuttia ennen lähtöä ja toisen oli kirjoittanut minun äiti vuonna 2004. Tietenkin todistusnippu löytyi seuraavalla viikolla, mutta eipä se haitannut, kun jo haastattelussa minua pyydettiin opiskelijaksi. Että tattadaa, minusta tulee sitten mallimestari.

Ja aikaisemmin mainitsemastani kirpparireissusta tuli mieleen eräs toinen kirpparireissu mikä me tehtiin Janinan kanssa tuossa männä viikolla. Janina varmaan haluaisi, että pitäisin tämän omana tietonani, mutta minusta tämä on ehkä maailmankaikkeuden hauskin juttu, niin pakko kertoa. Me siis lähdettiin vapaapäivänä kiertelemään kaikkia hieman pienempiä kirppareita, eikä meillä ollut hajuakaan muuta kuin näistä ihan lähellä sijaitsevista kirppareista. Lopulta me löydettiin itsemme Vallilasta ja muistin, että kerran siskon kanssa mentiin (silloinkin suuren tuskan saattelemana, kun eksyttiin noin sata kertaa) lähellä sijaitsevaan isoon kierrätyskeskukseen. No hei, se on tossa ihan lähellä, tuohon suuntaan, eiköhän me tästä päästä. Me lähdettiin lompsimaan oikeaan suuntaan, siitä vankilan vierestä (helsinkiläiset ehkä tietää paikan..) samalla pälpättäen tyttöjen juttuja. Käveltiin aika pitkään ja se tie alkoi kaartaa väärään suuntaan. Kaiken hyvän lisäksi meidän ja määränpään välissä oli paksu muuri, jolle ei näkynyt loppua tai edes porttia. Ehdittiin juuri pysähtyä miettimään uutta sotasuunnitelmaa, niin viereemme kurvasi vankila-auto, jossa vankilatyöntekijä kurkki meitä avoimesta ikkunasta. Mies ei ehtinyt sanoa mitään, kun me kysyttiin, että mitenkäs täältä pääsee pois. "Samaa reittiä kuin tulittekin". Yritettiin siinä selittää mihin oltiin menossa ja että takaisin oli pitkä matka, eikä osattaisi perille sitä reittiä. Mukava herra sitten sanoi, että voi päästää meidät lukitusta portista läpi, jos kysytään oiken nätisti ja molemmat meistä räpsytteli ripsiään, kikatteli ja pyysi yhteen ääneen "voi ihana herra, voisitteko päästää meidät tuosta portista *räps räps*". Herra Vartija ajoi edellämme portille ja siinä matkalla me vasta tajuttiin, että oltiinkohan me jotenkin luvattomalla alueella, kun peräämme lähetettiin vartija. "Tytöt ei varmaan huomannut tuossa portilla isoa kylttiä, että vankila-alueella oleskelu kielletty 50 päiväsakon uhalla". Ai kappas :D Me ei aluksi kehdattu sanoa, mitä me oltiin mokailtu, niin voin kertoa, että Jussi oli ihmeissään, kun soitin "hei tota, paljonko ois 50 päiväsakkoa mulle?" "et sää oo voinu tehdä mitään mistä saa niin paljon sakkoa. siis jostain pahoinpitelystä saa sen verran! tytöt, mitä te ootte tehny?!?!". Mutta joo, päästiin kierrätyskeskukseen, kun oltiin vielä eksytty jonkun moottoripyöräjengin tallille ja ostettiin vaikka mitä kivaa. Oli sen arvoista.

No jopas meni taas paljastuksiksi. Että ihan pakko jatkaa pakkaamista, töitä ja pyykinpesua, että päästään joskus lähtemään sinne hermolomalle. Kivaa viikonloppua kaikille!

Ps. On ihan pakko jakaa tämä maailman ihanin biisi, joka on soinut minulla repeatilla. Ja vähän myös sen takia, että mua kikatuttaa, kun tässä soittaa selloa Suvin ja Ilkan kaveri, jota mää aina moikkailen ja musta tuntuu, ettei se oo kertaakaan tunnistanut mua.

Ei mennyt ihan niin kuin piti

2011-10-09T21:16:00.001+03:00

Siis minun ei-mummoutunut viikonloppuhan meni ihan putkeen, kun pyysin lauantaiaamuna päästä mökille, jossa pojat oli jo kalassa ja pääsin mukaan sitten tuijottamaan perkausta ja keräämään jotain risuja sinne savustuspömpylään. Huomatkaa eräjorman tyttären asiantuntevat termit..

Ja tänään olen löhöämisen lisäksi tehnyt hieman töitä, käynyt juoksemassa Töölönlahden ympäri Ripsun kanssa ja pitänyt shoppailuseuraa Taru-vaimolleni. Että ei se nyt ihan niin hohdokasta ollut kuin olisin toivonut..

Että voisko joku listata jotain todella aktiivista ja ei mummoa tekemistä, jota voisin toteuttaa kiitos :D Mummo jatkaa Ripsulan kanssa suklaan syömistä sohvalla makoillen ja Innoa katsellen. Minäkin haluan oman kodin mitä rempata. Juu, sisustusblogeja saa myös linkata.

Kauniit säät, upeat maisemat

2011-10-07T22:56:00.000+03:00

Minulla ei selvästikään ole elämää kuin viikonloppuisin, kun kuvia ei löydy muulta ajalta. Tälleen viikonloppun alkua viettäessä on hyvä muistella mitä tuli tehtyä viikko sitten :D

Lauantaina me mentiin Kimmon kanssa paistattelemaan ihan mielettömän kaunista päivää tuohon lähikallioille. Se oli just sopivan matkan päässä meidän molempien kodeista ja itse ainakin kävelin tuon muutaman sadan metriä.

Kiitos silmäpusseista <3

Höpö Kimmo! Tsihih :)

Piti sitten lompsia äkkiä kotiin kans, koska minun poikaystävästä on kuoriutunut superkokki. Parin oman epäonnistuneen kokkauksen jälkeen, voisin lisätä.. Olen virallisesti ilmoittanut olevani kokkaamatta koko lopun elämääni, että hyvä, kun joku osaa. Tosin me oltiin niin nössöjä, että kun meidän illallisvieras lähti rimpsalle, niin me jäätiin juomaan alkoholitonta simaa kotiin lauantai-iltana. (Ja nyt perjantaina istun taas kotona yksin Ripen kanssa, juon teetä, syön karkkia ja katson BBtä... pakko ehkä rillutella huomenna, etten tuntisi itseäni näin vanhaksi)

Sunnuntaina lähdettiin Luukkiin, Espooseen, moikkaamaan minun siskoa. Samalla mentiin sitten sienimetsälle siihen lähistölle johonkin ulkoilualueelle. Itsehän en tunnista yhtään sientä ja yritin lähettää eräisilleni kuvaviestejä, että mitä saan poimia. Onneks meidän perheessä joku muu oli kuunnellut isin jorinoita ja opetti meidät tunnistamaan sen yhden sienen, minkä itsekin tunnisti.

Tässä vaiheessa koin vielä, että puhelimella feispuukkaaminen oli paljon jännempää kuin itse sienestys..

Ja tässä vaiheessa olin saanut Jussin "voin kyllä tulla kuskiksi, mutta meinaan sitten istua autossa kokoajan" innostumaan edes valokuvauksesta. En tajua, miten me molemmat näytetään aina niin idiooteilta...

Siis vitsit niitä sieniä oli vaikea löytää, kun ne oli jossain sammaleisissa koloissa!! Meinattiin lannistua ja lähteä kotiin, mutta juuri sillä sekunnilla niitä sieniä alkoi putkahdella ihan joka paikasta ja saatiinkin ihan mieletön saalis.

Että tattadaaa:

Tein heti illalla pekoni-sieni -piirakan ja vedin sen itsekseni naamariin, kun meidän perheessä muut ei syö sieniä. Nam nam nam. Meni myös ikuisuus noiden perkaamisessa ja pilkkomisessa, mutta oli sen arvoista. Ja toivottavasti pääsisi pian uudelleen :)

Viikonloppu pohjoisessa

2011-10-03T15:13:00.001+03:00

Meidän Oulun reissu meni vähän hukkaan, kun me oltiin niin laiskoja, ettei jaksettu sopia kamalasti menoja viikonlopulle. Mutta pitää varmaan ottaa loman kannalta..

Me lähdettiin ajamaan Helsingistä keskiviikkoiltana vasta joskus kahdeksan aikaan ja itse ajokortittomana ja maailman parhaana autoseurana simahdin hyvistä yrityksistä huolimatta ennen Jyväskylää. Oltiin perillä joskus keskellä yötä ja menin äiskäliinille yökkäriin. Aamulla herätessä tajusin karvaasti olevani maalla, kun paikallinen reittiopas ei antanut yhtään vaihtoehtoa kulkuneuvoksi keskustaan. Ei auttanut kuin laittaa kaikki mukaan tulleet vaatteet päälle ja talsia vesisateessa se viitisen kilometria.

Kuten arvattu, Oulussa oli todella kylmä ja minulla liian vähän vaatetta mukana. Helsingissä oli lähtiessä jotain 17 astetta ja kun Mari tuli minua vastaan kirpparin ovella, niin se oli pukenut päälleen jo villakangastakin. Arvattavissa oli myös, että heti torstaiaamuna suunnattiin kirpparille hakemaan minun tasan yhdelle mukana olleelle pitkähihaiselle hieman seuraa.

Minun siskon perhe lähti lomalle, niin me saatiin asuttaa niiden kämppää ja kutsuttiin toinen sisko kylään saunottelemaan. Hieman oli nautinnollista asua hetki niin isossa omakotitalossa tämän keskustakaksion sijaan.

Perjantai kuluikin sitten hyvin hermostuttavissa merkeissä. Ristolla oli hammaslääkäri ja kun vein sen sinne, niin lääkäri otti vain remmin itselleen, enkä ehtinyt sanoa heippoja. Risto kääntyi ovelta katsomaan minua haikeana ja tämä herkkis vietti seuraavat pari tuntia tuhertaen itkua, että nyt se koira tulee takaisin palasina.

Risto rassukka oli IHAN pihalla. Luulin sen olevan ihan normaalissa vauhdissa, kun se tuli lääkäristä niin innoissaan, mutta heti ovesta ulos päästyään pysähtyi tuijottamaan tyhjästi eteenpäin.. Lopulta se piti kantaa autoon, kotiin ja sohvalle peittojen väliin nukkumaan loppupäiväksi.

Ei tuota polosta raaskinut jättää yksin kotiin, niin hälytettiin sisko hoitajaksi ja lähdettiin itse I love hiphop-klubille Tivoliin. En kyllä niin seduloista välitä, mutta seura oli mitä mahtavinta! Näin todella montaa ystävää samalla ja musiikki sai meidät kaikki heiluttamaan takalistoa niin että yhdessä välissä huomasin molempien kännyköideni lentäneen tanssilattialle muiden jalkoihin. Mikä onni, että löysin ne vielä ehjänä! Mitäs tästä opimme, ei enää tavaroiden säilytystä taskuissa..

Lopulta viikonlopun päiviltä minulla ei olekaan kuvia, joten luonnollisesti en muista yhtään miten olen viettänyt aikaani. Ainakin yleisesti loikoillen, elokuvia katsellen, perheen seurassa, ulkona pakkasessa värjötellen.. Toivottavasti tulisi lumet pian, niin voisin hyvällä tekosyyllä tulla pian uudestaan!

Oulu edessämme

2011-09-21T16:33:00.000+03:00

Me ollaan Jussin kanssa lähdössä tänään ajelemaan Ouluun ja minua hieman jäskättää, että onko siellä jo pakkasta ja tarkenenko nahkatakilla, vai pitääkö pakata mukaan villapaidat ja villasukat. Joka kerta se kylmyys tulee yllätyksenä (ja sama kävi toisinpäin aina kun matkasin Oulusta Helsinkiin).

Luultavasti minulla on silti liikaa tavaraa (jota en tarvi) ja käyn ensimmäisenä päivänä kirppiksellä hakemassa koko reissuksi uudet asukerrat. Tämä tapahtuu myös joka ikinen kerta.

Mutta siis että asia oli tämä; kaikki kaverit voi soitella tälle junttipullapariskunnalle (ks. kuva alla) ja sopia treffejä koko viikonlopuksi. Meillä olisi kova tarve alkaa teitä!

Ja asia numero kaksi, kaikki meidän kaverit ja mielellään muutkin voisivat sitten perjantaina lompsia tänne:

Minä jatkan nyt epätoivoista siivoamista, kun minun entinen työnantaja/ystävä on tulossa kylään tässä parin tunnin sisällä ja me löydettiin jokunen päivä sitten roskalavalta vaikka mitä hienoja huonekaluja ja ne on ihan sikinsokin pitkin asuntoa täällä.. Voi kun tekisikin mieli sanoa, että sen siitä saa, kun päästää miehen elelemään asuntoonsa, mutta taisin olla itse enemmän mielissään kaikista niistä hienouksista, mitä raahasimme lavalta sisään.

Ripsula viis vee

2011-09-02T09:03:00.001+03:00

Tämä tapahtui oikeastaan jo eilen, mutta minun pieni kakkanokka Ripsurapsu täytti jo HURJAT viisi vuotta. En voi uskoa, että siitä on niin kauan, kun se oli tuollainen pikkuriiviö. Ja kaikki vieläkin kyselee kadulla, että onko se pentu :D Kaivelin sen kunniaksi ja Ripsun pentuaikoja muistellakseni koneen uumenista vanhoja kuvia. Se on ollut niiiiiiin söpö! Ja minun onneni <3

Bonuksena yksi uudempi kuva hihihi :

Että onnea karvatassuni, olet aarre!

Syys on täällä taas

2011-08-31T22:44:00.000+03:00

Voi vitsit oli kiva syksynaloitus-viikonloppu. Perjantaina oli taiteiden yö, kävin katsomassa muotinäytöksiä ja oopperan kirppistä. Ja lauantaina oli oululaisen Hansun tuparit tuossa naapurissa. Oikeasti minusta tuntuu, että koko Oulu on pian muuttanut tänne Helsinkiin. En valita :)

Olin lainannut kameraani päivemmällä Kimmolle, joka oli kuvannut jotain musiikkivideota sillä. No empä ollut huomannut, että automaattitarkennus oli pois päältä. Ihmettelin vaan ääneen, että miten tulee niin sumuisia kuvia. Blondi.... Että tattadaa, suttukuvia!

Toin tuparilahjaksi Hansulle (ja koko tuparikansalle) litran teksupullon.

Ja se maistui pitkän tauon jälkeen ommm nammm, niin hyvältä!

Oltiin ilastuttamassa Hansun naapureita olemalla pihaterassilla pitkälle iltaan. Kun vihdoin päästiin sisälle, niin ah, miten ihana koti siellä meitä odottikaan. Olen lievästi sanottuna maailman eniten kateellinen. 60 neliötä Töölöstä vain itselle. Epäreilua.

Jätettiin terveiset Hansun liitutaululle ja lähdettiin kohti beeffiä, missä Taru ja Kimi juhli syntymäpäiviään. Ainut vaan, että kun soitin Tarulle, niin se oli migreenissä kotona vällyjen alla ja puhelin päättyi aika pikaisesti, kun migreenihirviö sai otteen taas saaliistaan.

Että hei vaan salarakas ja ilmainen alkoholi. Minun lempparit!

Kesän ainoat viralliset juhlat

2011-08-09T15:28:00.000+03:00

Pikkasen on valopää-olo, kun viimeiset kolme päivää olen tuskastellut tämän koneeni kanssa, jossa netti selvästikin toimii, mutta ei päästä minua muualle kuin naamakirjaan. Nörttiystäväni sanoivat sen varmaan olevan jokin "facebugi" ja olin ihan kauhuissani, että nonniin, nyt tuli nörtteilylle loppu. Pitääkö minun viettää loppuelämäni pelkästään feispuukissa.. Kirjaimellisesti odotin lähemmäs tunnin aina, että jokin sivu suostui toimimaan (siis vain, jos oli pakko käydä lukemassa sähköpostit tai nettipankissa). Meikänörtti sitten äsken ehti jo sopia korjaajan paikallesaapumisesta ja samalla viimeisenä oljenkortena irrotin modeemin seinästä ja laitoin takaisin. Ja TADAA, kyllä nyt toimii.. On tässä itsellä naurussa pitelemistä, kun pitää joskus tehdä asiat niin vaikeiksi, kun ratkaisu lopulta on niiiiin helppo.

No mutta joka tapauksessa.. Piti kertoa, miten minä heti meidän kesäloman jälkeen lähdin pohjoiseen viettämään siskonpojan rippijuhlia. Rami syntyi, kun olin kymmenen ja voin vielä muistaa, kun se oli ihan pikkiriikkinen vauva. Sniif.

Oltiin ihan vahingossa pukeuduttu samoihin sävyihin ja ylläri oli vielä isompi, kun päästiin kirkolle asti ja nähtiin meidän kolmas sisko myös turkoosissa mekossa.

Mun söpöt äiskä ja Sanna-sisko.

Vähän oli jännitystä ja innostusta ilmassa ;)

Ei vissiin kaikkia jaksanut tuo konfirmaatio kiinnostaa :DD

Koristelin äidin tekemää juustokakkua, niin samantien oli tuimalla ilmeellä varustettu virallinen tarkastaja hönkimässä niskaani.

Eihän siihen kauan mennyt, kun kaikki olivat arvostelemassa :D

Tädin kullannuppu! Siis mitään sukua ei olla..

Kiva laittaa tällaisia herkkukuvia, kun tekisi ihan mielettömästi mieli. Harmi, että tästä viikosta tuli kuntoilu- ja laikkariviikko, kun edellinen meni mässäillessä. Olin eilen elämäni ensimmäistä kertaa zumbassa ja selvisin hengissä! Pystyn jopa kävelemään. Tästä johtuen olen hyvinkin toiveikas, että kuntoni kestää saman rääkin myös tänään. Katsotaan kuinka paljon tästä neidosta lähtee kitinää ja valitusta huomenissa...

Helsingistä Ruotsin läpi Osloon

2011-08-05T10:26:00.001+03:00

Voi hyvänen aina, en muista milloin minulla olisi ollut näin yleellisesti aikaa ihan vain itsekseni. Tällä viikolla olen painanut täysillä töitä ja loput ajasta nukkunut. Kuulostaa juuri niin ihanalta, mitä se on ollutkin. Niin, että heti näin vapaa-aikani alkajaisiksi voisin kertoa meidän lomamatkasta. Tai en minä siitä kamalasti enää muista, mutta kuvathan tunnetusti kertovat enemmän kuin tuhat sanaa.

Mentiin siis ensin laivalla yli Tukholmaan ja vietettiin päivä Tukholmassa.

Neiti Syöpön pieni iltapala, tuosta puuttuu minun viinipullot ja brie ja aurajuusto.

Neiti Syöpön unelmaleivos!

Me seikkailtiin Södermalmilta Gamla Stanin kautta keskustaan. Gamla Stanissa meille molemmille tuli ihan mieletön nälkäkiukku ja kaikki oli ihan hanurista. Mentiin sitten ensimmäiseen ravintolaan, mikä sattui tulemaan vastaan ja se oli joku hieno ranskalainen ravintola, minkä menut oli kirjoitettu siansaksaksi eli ainoastaan ruotsiksi. Ainut mitä ymmärrettiin oli "pihvi", niin me otettiin molemmat sitten sitä. No kappas, kyseessä olikin tartar-pihvit ja kun kiukkuisena eteemme tuotiin raa´asta lihasta tehty köntti, jonka päällä nökötti raaka kananmunan keltuainen, niin voin kertoa, ettei siinä tiennyt pitäisikö itkeä vai nauraa.

Ainut kuva minusta koko matkalta, ja tämäkin taisi olla vahinko.. :D

Puhti kiertelyyn meillä loppui aika pian ja jäätiinkiin paria tuntia liian aikaisin lojumaan juna-asemalle odottelemaan meidän junaa. En tiedä mitä jumppaa me oltiin tehty samalla, kun käveltiin, mutta voin kertoa, että oltiin ihan rikkikatkipoikki.

Tässä vaiheessa matkakumppanini oli hakemassa mäkkäristä ruokaa täyttämään tartar-pihvin jättämä aukko.

Heippahei vaan sulle Tukholma, näemme taas pian!

Ruotsissa junat oli niin SÖPÖJÄ. En kestä! Niissä oli kiva löhöillä ja mukava istua ja saatto mennä opiskelijasta ilman opiskelijakorttia.

Vaidettiin junaa jossain tosi pienessä kylässä, missä ei näkynyt ketään. Pienen pieni kuollut kylä. Tuntui kuin olisi tullut Kempeleen asemalle. Ja tässä vaiheessahan itse olin jo ihan pihalla, että mihinköhän me oltiinkaan menossa..

Ja vuoden hyvä ryhti -palkinto goes to... :D

Lopulta saavuttiin Sunneen. Teidän täytyy ehkä tarkistaa kartasta, että missä se on, koska itse en osaa sanoa. Ja siis pakko sanoa, että meidän paikallisjunassa Kilistä Sunneen piti painaa nappia, että se juna pysähtyi asemalla!! Arvatkaa oliko olo, niin kuin pikkulapsella "anna mää painan, anna mää painan" ja samalla olin ihan kauhuissani, että nyt me jäädään kuitenkin väärällä asemalla tai unohdetaan painaa nappia. Sunne oli niin pieni kaupunki (nyt kun mietin, niin onkohan se edes kaupunki...), ettei siellä ollut asemalla edes turistikarttaa ja mehän oltiin ihan hukassa. Lähdettiin kävelemään (väärään suuntaan tietysti) ja törmättiin johonkin karavaanareihin, jotka saattelivat meidät perille ja lupasivat vielä, että saadaan tulla heidän vaunulle nukkumaan, jos ei löydettäisikään perille.

Tässä näkyy Sunnen leirintäaluetta ja joku soma järvi siellä. Harmittaa, etten ehtinyt käydä siinä uimassa.

Oltiin maailman hienoimmassa kylpylässä ja me molemmat simahdettiin aika pian saapumisen jälkeen. Itse tosin vietin puoli-yötä lipitellen viiniä ja kikatellen itselleni liian isossa kylpytakissa ja kylpylälipsukkaissa, mutta heti sen jälkeen simahdin!

Huomenta Sunne!

Aamupalan ja aamu-uinnin jälkeen vuokrasin pyörän ja lähdin kameran kanssa kiertämään kylää.

Mites tämä hautuumaa, vähän eri luokkaa, mihin itse olen törmännyt...

Kertoo ehkä jotain kylän koosta, että jaksoin pyräillä taajama-alueen loppuun.

Uljas ratsuni <3

Miedän kylpylä, joka näyttää tässä ihan miniltä, mutta se oli semmoinen pitkula ja jatkui vaikka kuinka kauas.

Lattiasta näkyi läpi! Kaikki muut osasivat ottaa sen smootisti ja itse kävelin sen päällä kuin ankka..

Päivällä me mentiin kylpylän lähellä sijaitsevaan vesipuistoon, joka oli ihan HULLU. Minulta kysyttiin siinä ovella, että haluatko rannekkeen, millä pääsee kaikkiin liukumäkiin ja näytettiin pahviläpyskästä kuvaa niistä liukumäistä. No ei ne siinä näyttänyt niin kummoisilta ja sanoin rohkeasti "ummm no kai mää sitten". Olisitte nähnyt minun pakokauhunsekaisen ilmeen, kun tajusin, mitä tappolaitteita ne mäet oli! Ja itkua vääntäen ja kädestä rutistaen minä niissä melkein kaikissa kävin. Tunnin päästä saatoin jo hihkua, että "uudestaan uudestaan".

Tuolla reunassa oli sellainen ihan mielipuolinen melkein pystysuora vesiliukumäki. Se ehkä hieman näkyykin tuossa oikealla laidalla. Meinasin kuolla jo, kun katsoin muiden laskevan siitä!

Napattiin uudelleen meidän uskolliset vuokraratsut alle ja suunnattiin keskustaan syömään.

Eli siis katsomaan meille uutta kotia.. ;)

Oli muuten parasta ruokaa, mitä olen IKINÄ syönyt! Ja maailman parasta palvelua myös.

Koska oli meidän viimeinen ilta Sunnessa, niin jäätiin istuskelemaan kivan ravintolan terassille ja katselemaan auringolaskua. Ja ehdittiin vielä iltauinnille meidän kylpylän altaille. Koko loman aikana vietin varmaan vähintään puolet ajasta vedessä.. tai junassa.

Seukkiaamuna meidän piti lähteä junalla aikaisin Osloon, mutta Jussi oli tullut kipeäksi yöllä ja se ei päässyt sängystä ylös. No käytin ajan hyödyksi ja menin uudelle kierrokselle aamupalalle. Kun kerroin tästä päästyäni takaisin huoneeseen, kuului vastaus kutakuinkin näin: "mää arvasin!". Että kiitti vaan, terveisin syöppö. Me keksittiin (eli Jussi keksi), että me ehditään taksilla vielä meidän jatkojunaan. Meillä olisi ollut siis parin tunnin vaihto-odottelu jossain pikkuasemalla ja lähdettiin myöhemmin taksilla Sunnesta sinne pikkuasemalle. Ehdittiin noin kahta minuuttia ennen perille, mutta meidän onneksi juna oli sen kaksi minuuttia myöhässä, niin kerettiin oikein hyvin. Ei tehnyt edes tiukkaa. Ei tosin saatu ostettua enää lippuja, kun kuulema koneen mukaan juna oli jo lähtenyt. Oli pieni jännäri, että heitetäänkö meidät vauhdissa junasta, kun meillä ei ollut yhtään käteistä.

Ja sitten katseltiin taas maalaismaisemia..

Ja Jussi katseli maalaistyttöjen takamuksia...

Vaihdettiin Lilleströmissä juna bussiin, koska oli kesä, eikä mikään vienyt perille asti.

Löydettiin meidän hotellille. Arvatkaa kumpi oli saanut päättää mihin mennään yökkäriin...

Meidän huone sijaitsi 23. kerroksessa, josta oli jo ihan kivat maisemat aka näki koko Oslon. Sieltä näki Holmenkollenille asti ja näin sen hyppytornin! 35. kerroksessa oli "ihan kiva" käydä uimassa ja 37. kerroksessa oli ihan huikeat näkymät kuntosalilta.

Jätin pipin seuralaiseni nukkumaan itseään terveeksi ja lähdin itsekseni kiertelemään Oslon katuja ja shoppailemaan.

Meidän hotellissa oli myös koko hotellin korkuinen näköalahissi, joka oli pelkkää lasia. Menin ihan uhallakin sinne, vaikka nojasinkin kokoajan oviin paniikissa. Sieltä näkyi uusi kehuttu oopperatalo. Ihan tuli kotoisa olo, kun kotonakin naapurissani on oopperatalo tsih.

Hotellihuoneesta edelleenkin oikein hyvät maisemat, myös auringon laskiessa.

Käytiin illalla vielä yhdessä keskustassa, mutta vitsit siellä oli jo yhdeksän aikaan torstai-iltana pahempi kokoelma sekopäitä kuin Kalliossa keskellä yötä viikonloppuna. Oli pakko palata kiltisti ajoissa hotellille nukkumaan.

Meidän hotellihuoneelle heipat, Oslolle heipat (tultiin juuri viikkoa ennen pommia kotiin, taivaan kiitos) ja tervetuloa kaikki uudet reissut kiitos. Haha ai niin, pakko vielä kertoa maailman paras juttu, kun tultiin Oslon hotellille! Me oltiin ostettu nuuskaa laivalta ja ne piti saada kylmään, ette ne mene pilalle. Jussi tyhjensi koko minibaarin ja laittoi ne nuuskat sinne, sitten kuului paljonpuhuva "VOI V****!!". Kaapin ovessa luki, että tuotteet veloitetaan saman tien, kun ne on nostettu paikoiltaan kaapista. Ja siis kaappihan oli jo tyhjennetty kokonaan. Voin kertoa, että jos minua ei kikatuttanut tarpeeksi tässä vaiheessa, niin olisittepa nähnyt sen respan ilmeen.

Että semmonen miniloma. Voisin lähteä samantien uudestaan.

Adios amigos!

2011-07-11T13:57:00.001+03:00

Vaiks suomen kesä on juuri nyt parhaimmillaan, ystävät ihan huippuja ja vapaa-aika maittaa täälläkin, niin meidän perhe lähtee tänään ulkomaille täksi viikoksi. Ja lauantaina sitten Ouluun, kun sunnuntaina meidän pikku Rambo, eli siskonpoika, pääsee ripiltä. Olen ihan paniikkkikauhussa, kun lähtö on parin tunnin päästä, enkä ole vielä pakannut, enkä oikeastaan edes tiedä, mitä ottaa matkaan. Matkaseurastani ei ole mitään apua, koska hän tuttuun tapaansa ei ole vielä edes saapunut paikalle ja on luultavasti muistanut juuri ja juuri ottaa passin ja hammasharjan taskuun ja siinä kaikki. Epäreilua. Toinen paniikinaihe on se, että siskoni on tulossa hoitamaan Ristoa ja me ei edes keritä kertaakaan nähdä, kun mennään niin ristiin. Huh.

Mutta hyvää viikkoa vaan kaikille! Yritän matkaressistä huolimatta nauttia olostani, minkä varmasti lopulta teenkin.

Miniloma Rhodokselle

2011-07-09T14:19:00.002+03:00

Siis ette usko miten hyvä mäihä minulla kävi!? Sain soiton kamerakorjaamosta jo heti SEURAAVANA PÄIVÄNÄ, että kamerastani oli vaihdettu virtapiiri ja muistikorttiyksikkö, ja sen pitäisi nyt toimia. En voi uskoa, että kerrankin minulla olisi ollut niin tuuria, että silmien räpsyttelyni ja surkeana olo olisi auttanut! Sieltä nimittäin sanottiin, että heillä on vähintään kahden viikon jonot ihan vain sille, että sitä ehdittäisiin katsoa. Kipitin saman tien hakemaan sitä takaisin kotiin ja kuulema sen sisältä oli siivottu "muutama" koirankarvakin talteen :D

Illalla töiden jälkeen meidän perhe sitten suuntasi kohti aivotonta turisteilua keskisuomeen. Lähdettiin ajamaan yötä myöten ja itse vietin suurimman osan ajasta kuolaamalla ikkunaan, Riston kuolatessa minun varpailleni.

Oikeasti Ripsu rassukka oli kauhusta mykkänä ja tärisi melkein koko matkan jalkatilassa :/

Ja olin minäkin sen verran hereillä, että kuulin muutamat kirosanat hitaista rekoista tientukkona.

Mökki sijaitsi saaressa, johon piti kulkea soutuveneellä. Oltiin perillä vasta joskus kahden, puoli kolmen aikaan yöllä. Olipahan ainakin tunnelmalliset maisemat ja rauhallista.

Ripen kanssa keskityttiin katselemaan maisemia.

Vaikka ei ollutkaan pitkä matka vastarannalle...

Koska mökillä oli ensimmäisenä yönä muitakin, me mentiin yläkertaan nukkumaan. Ainut ongelma siinä oli se, että sinne vei todella jyrkät portaat, jotka juuri ja juuri pääsin itsekseni alas, takapuoli edellä. Turha kuvitella, että olisin saanut Ristoa sinne taikka vielä vähemmän pois. Ja kun tuo lihaksikkaampi versio meistä ei millään meinannut herätä aamulla, niin tällainen näky meitä odotti aamulla:

Vaikea arvata onko hätä vai ei :D

Voin kertoa, että toinen oli hieman onnellinen, kun sai olla päivät pitkät vapaana ja omilla teillä. Saaresta kun uimakammoinen koira harvemmin karkaa.

Oli siellä vissiin pari muutakin onnellista. Toisella laiskasilmä ja likainen tukka, toisella hullunkiilto ja rhodoslakki. En tiedä voitaisiinko näyttää enempää turisteilta.

Siellä oli turisti kyllä niin mökkivermeissä, ettei paremmasta väliä.

No okei, olin ihan yhtä juntti...

Mökkimirja siellä tallustelee.

Mökkiripsukka taas on lintuvahdissa. Jokusen kerran se vahingossa juoksi suoraan veteen linnun perässä, kunnes tajusi kastuneensa ja lopetti leikin kauhistuneena.

Välillä jonkun onnellinen naama saattoi näkyä vakoilemassa pusikoissa ja sitten se taas oli kadonnut.

Ensimmäisenä päivänä ei ollut mitenkään erityisen hyvä sää, vaikka jaksettiinkin palloilla pihalla melkein koko päivä. Aurinko oli pilvessä, eikä ollut mitenkään kovin lämmintä. Kyllä se rantasauna sitten lämmitti, ja pulahdus veteen jälleen jäähdytti.

Pelattiin Eurooppa-peliä puoli iltaa ja minä hävisin, koska en päässyt Tukholmaan. Ollaan oikeassa elämässä lähdössä ylihuomenna Tukholmaan ja näin koko yön painajaisia siitä, miten minua ei päästetä tullista läpi :D

Ja vaikka luulin Ripsukan olevan omilla teillään, niin aina sen takamus jostain läheltä löytyi <3

Pimeän saapuessa lähdettiin huutelemaan Ristoa sisälle ja toisella oli jokin piiloleikki menossa, kun ei missään näkynyt. Lähdettiin sitten kiertelemään pitkin saarta ja etsimään tätä karkulaista..

Ei näkynyt eikä kuulunut. Päätettiin palata takaisin sisälle. Kyllä routa porsaan kotiin ajaa.

No siellähän meitä jo odoteltiin :D

Jostain syystä seuraavana päivänä kamera pysyi visusti piilossa, kun aurinko alkoikin paistaa. Makasin koko päivän vedessä paistatellen ja välillä jaksettiin siivota rannan hiekkapohjaa sinne eksyneistä roskista ja havunneulasista. Ja itse melkein jopa rusketuin! Alempi kuva kertokoon kaiken.

Tultiin kotiin jo pe aamupäivästä ja samainen ilma on jatkunut täällä kaupungissakin. Hyvin vaikea keskittyä työjuttuihin... Onko muilla samaa ongelmaa? Toivottavasti en ole ainut.

Syntymäpäiväjuhlintaa

2011-07-04T13:12:00.000+03:00

Viikonloppu suhahti ohi, niin etten ehtinyt edes huomata! Vietettiin lauantaina ystäväni Suvin synttäreitä ja oltiin sitä varten leivottu jo edellisenä päivänä muffinseja ja sämpylöitä. Suvi teki meille lauantaina vielä vaikka mitä ihania herkkuja. Suvin taidokkuudesta innostuneena yritin tehdä eilen vadelma-valkosuklaamuffinseja aika huonolla menestyksellä. Ne oli kypsiä vain siitä päältä, sisällä oli vaaleanpunaista mössöä ja siitä sokerin määrästä meinasi hampaat tippua suusta. Mutta koko pellillinen maistui kyllä sitten tuolle herrasväelle, että ruokamyrkytystä odotellessa..

Hyvän viikonlopun ohessa kamerani hajosi ihan minusta johtumattomasta syystä (toivottavasti) ja se ei suostunut ottamaan tämän enempää kuvia juhlista. Toisaalta ehkä ihan hyvä, koska loppuillasta ei varmaan olisi tullut kovin hyviä kuvia muutenkaan! :D Kun kaikki muut jo hyytyivät, itse löysin erään oululaisen ystäväni kadunkulmasta ja talsittiin yhtä matkaa kotiin tyylillä kävele 100m ja istu katukivetykselle hengähtämään ja ihastelemaan maisemia noin puoleksi tunniksi. Sanomattakin selvää, että matkanteko ei ollut kovin joutuisaa.

Maailman söpöin Supsukka! <3

Meidän välipalanaposteltavat.

Mentiin siis Tokoinrantaan (siis onko se edes sen niminen?) ottamaan aurinkoa, kun muut vieraat vielä antoivat odottaa itseään. Illalla nautittiin piknikki sisätiloissa, koska ulkona oli yksinkertaisesti ihan liian kuuma. Hyh.

Nyt kaikki siellä laittaa sormet ristiin, että minun kamerassa ei olekaan mitään vikaa ja se mysteerisesti alkaa toimimaan ennen ensi viikkoa, kun ollaan lähdössä ulkomaailmalomalle. Ei yhtään huvittaisi ottaa pokkaria matkaan, koska pelkään, että heitän sillä vesilintua reissun ensimmäisenä päivänä, kun hermostun huonoon kuvanlaatuun.

Kesäprinsessa

2011-07-02T12:49:00.000+03:00

Minun heviletti ylsi kruunuksi jee iik! Ehkä se tarvii vielä hieman harjoittelua, hiuslakkaa, lisää tukkaa ja kärsivällisyyttä, mutta nyt ei tarvi enää katkerana katsella neiti kesäheiniä kukkamekoissaan. Aion antaa vielä parit rapsutukset Ristolle, vaihtaa kukkamekkoon ja etsiä jostain pellon, millä kirmata.

Juhannusjuhlat

2011-06-27T15:23:00.000+03:00

Meidän piti lähteä juhannuksen viettoon mökille jo perjantaina aamupäivästä, mutta koska oltiin unikekoja, niin päästiin perille varmaan joskus kahdeksan maissa. Käytiin kisaamassa muutama juhannusvisa, mutta todettiin, että noin 20 henkisen seurueemme muut jäsenet olivat niin riehakkaassa humalassa, että katsoimme parhaaksi mennä ylätasanteen nurmikolle paistattelemaan ilta-aurinkoa ja olemaan hyttysten syötteinä loppuilta.

Menimme suht aikaisin nukkumaan ja heräsin puoli kolmen aikaan, kun rannassa pauhasi yksinään JVG:n Pienissä Häissä, kun kaikki muut olivat soutaneet vastarannalle jatkamaan bileitä. Näin matkallani valehtelematta maailman suurimman sammakon ja koin pakottavaa tarvetta hakea kameran ja tallentaa tämän ihmeen pikseleiksi, mutta kun saavuin takaisin, se sammakko oli jo kadonnut. Otin silti muutaman keskikesän keskiyökuvan.

Seuraavana päivänä oli maailman parhaat kelit, maailman parasta ruokaa, savusauna, uimista, släkkäystä, olutta, auringon tuijottamista, lauleskelua, lueskelua. Kaikkea, mitä voi vaan juhannusmökillä kuvitella tekevänsä. Aamu tosin alkoi erittäin virkistävästi, kun Risto päätti aamulenkillä lähteä pupun perään. Juuri kun olin kiertänyt lähimetsät ja palannut mökille herättämään itselleni lisää apua, Risto juoksi takaisin pihapiiriin.

Huomenta vihreys!

Tässä me keskustellaan kuvan ottajan kanssa, että kumpi osaisi opettaa Riston hyppäämään läpi tuosta renkaasta.

Risto oli juhannuskisan voittajajoukkueessa! Se ottaa voiton niin lunkisti..

Aamulla lähdettiin kotia kohti ennen ruuhkia ja sekä Risto, että minä ollaan maattu siitä asti äksänä lattialla puoli kuolleina, vaikka ei edes rilluteltu rankasti. Ollaan tultu vanhoiksi.

Uudellen naikkariin

2011-06-24T17:07:00.000+03:00

Kirppari ohi, HUH. Olihan siellä muutama ihminen vaivaantunut paikalle ja itseä ainakin hieman hirvitti, kun ihmiset rynni myös minun puolelle pöytää. Pelotti myös meidän karvaisen apurin puolesta, että se jää jalkoihin. Mutta ryysis olikin nopeaa ohi ja jo kahden jälkeen siskoni tulivat hakemaan minua kotiin ja jäljelle jääneet tavarat saatiin mahtumaan yhteen ikeakassilliseen, sekin vajaa. Kuulema syksyllä saattaisi olla samanmoinen tapahtuma uudestaan, ehkä siellä taas uudestaan!

Ja ohi on myös jatkuva vieraiden virta. Vaikka olikin superkivaa, että siskot kävi kylässä, niin onhan se kiva olla myös rauhassa kotona ilman mitään ohjelmaa. Siskoviikonlopun ohjelmana oli käydä katsomassa James Blunttia eli omaa aviomiestäni. Käytiin myös Kiasmassa ja muuten vaan öllötettiin. Siskot <3

Saatiin jo ennen keikkaa hyvät kikattelut!

Täytyy jatkaa pakkaamista ja lähteä Riston ja salarakkaan kanssa mökille. Ajattelin loistaa aurinkona koko juhannuksen, kun sitä ei ole muuten luvattu. Hyvää juhannusta pulut (varsinkin siskot, kun tätä kuitenkin luette)!

Savanni nukahtaa

2011-06-19T09:35:00.000+03:00

Siis apua. En muista millon olisin ollut kotonani yksin ja pääni saattaa kohta hajota siihen, että vieraita lappaa ovesta sisään niinkin isoissa määrin, että olen itse joutunut muutaman kerran evakkoon. Kotona töitä tekevänä, se on oikein mukavaa, että viihdytettäviä riittää. Lisäksi olen ollut superkiireinen töiden kanssa.. Että aaaaaaargh! Mutta eipä pitäisi valittaa, kun sentään vieraita käy, ja onhan se kuitenkin loppujen lopuksi todella kivaa.
Tänä viikonloppuna minun KAIKKI siskoni ovat saapuneet (tai no muutamaa odotellaan tässä vielä) viettämään minun häitäni James Bluntin kanssa. Iiiiik, en millään malttaisi odottaa! Oltiin yhdessä katsomassa sitä edelliselläkin Suomen visiitillä ja itse taisin vain rakastua enemmän. Tirautinpas muutaman kyyneleenkin, sniif.
Ja sitä ennen on mainitsemisen arvoinen Forumin muotikirppis, jossa on minun lisäkseni paaaaljon tyylikkäitä bloggaajia myymässä vaatteitansa. Itse ehdin vasta eilen katsomaan tavaroitani, mutta voin kertoa, että aika rankalla kädellä tehtiin karsintaa. Täytyy ehkä lähteä shoppailemaan heti kirpparin jälkeen, että on edes jotain päällepantavaa.

Ps. Kuvina toimi eilisillan tuulipukukansan iltareippailukuvat.

Viikonloppu Oulussa

2011-05-30T01:22:00.001+03:00

Viikonloppu on virallisesti ohi ja heti kun vain saisin unenpäästä kiinni, niin tiedossa olisi paluu arkeen. Kun perjantaina lähtiessä hermoilin sitä pakkaamista, niin voin kertoa että se oli jokseenkin turhaa. Minun matkalaukku on kadonnut kuin tuhka tuuleen. Kappas, kun osui kohdalle sellainen pieni ruttu matkassa kuin lakko. Olin monen muun kanssa vielä check-in -jonossa, kun koneeni piti lähteä. Lentokenttätyöntekijä kertoi minulle portin jo sulkeutuneen, että "odota vain rauhassa, että pääset check-inniin". Tuntui todella rauhoittavalta kuulla, kun minua myöhempien lentojen matkustajia alettiin kuulutella jonon ohi tsekattavaksi.. Olin siis ihan varma lentoni jättäneen minut kyydistään. Tähän, kun vielä lisätään tieto siitä, että tavarani tulisivat Ouluun noin 10% mahdollisuudella. Huomauttaisin, että olin menossa pohjoiseen työreissulle sovittamaan ompelemiani vaatteita ja jos en saisi niitä mukaani, matka olisi turha. Kolmen tunnin paapoilun ja porttien välillä suhaamisen (sekä kuuden "tuu jo hakemaan mut sittenkin takaisin kotiin" -puhelun) jälkeen pääsin kuin pääsinkin lennolle JEE!

Ihanan auringonlaskun saattelemana voisin lisätä.

Seuraavana aamuna sain huonosti nukutun yön jälkeen kiiruhtaa keskustan läpi töihin ja töiden jälkeen siskon ja äidin kanssa kirpparikierrokselle. Muistin jopa käydä samalla reissulla entisellä työpaikalla päivittämässä kuulumiset. Oulu näytti juuri niin harmaalta ja kuolleelta kuin aina ennenkin. Ei jotenkin yhtään enää harmita, että jätin sen taakseni..

Olin saanut pelastettua matkalaukustani kaikki sovitettavana olevat vaatteet kahteen pukupussiin ja käsilaukkuun yhdet pikkarit ja rintsikat, joten kirpparikierros tuli aika tarpeeseen, kun ylläripylläri se minun matkalaukkuni ei ehtinyt lauantaiksi perille. Onnistuneen shoppailun jälkeen mentiin kaatosadetta pakoon kahville.

Molemmat näyttää niin syötävän söpöiltä!

Syötävältä näyttää tuo mansikka-raparperi -piirakkakin. Sannan ote haarukasta on aika päättäväinen :D

Sateen hieman laannuttua poljettiin äiskäliinin kanssa kotikonnuille. Äiti oli niin mielissään, että kerrankin ehdin viettää sen kanssa aikaa kahdestaan, että se ruokki minua oikeen herkkuaterialla ja kikatteli jatkuvasti (tämän tunnustuksen jälkeen ei varmaan ole vaikea kuvitella keneen olen tullut...). Trimmaattiin myös hieman meidän pihakuusta eli kerättiin kuusenkerkkiä kuusenkerkkäuutetta varten, jota äiti lupasi valmistaa ensi talven flunssia silmällä pitäen.

Mitäs tämä junttipulla.. Olen käyttänyt tuota anorakkia silloin, kun olin ala-asteella. Niin ja tuohon yhdistin silloin tietenkin repun, jota piti roikottaa silleen tosi tyylikkäästi liian alhaalla ja kyynertaipeissa.

Siinä meidän pihakuusi! Ylsin juuri ja juuri noihin alimpiin oksiin :D

Minun höpö mamma <3

Siinä meidän kerkät! Meidän kuusessa oli vain todella pieniä ja tuo määrä näyttää todella vähältä. Hieman epäilen saako noista mitään irti, mutta katsotaan..

Erämirjailun jälkeen pikaiseen kaupungille ystävien ja parin virkistävän seuraan. Oulu on kyllä niin pieni paikka, että tuli nähtyä ihan sattumaltakin vaikka ketä ystäviä.

Tänään sunnuntaina lähdin jo takaisin Helsinkiin. Matkalla lentokentälle sain tekstiviestin, että laukkuni on matkalla määränpäätään. Itselleni (ja ilmeisesti kaikille muillekin) jäi hieman epäselväksi, että tarkoitettiinko tässä määränpäällä Oulua vai Helsinkiä. Kentällä sanoivat, että laukku saattaisi olla saapuvassa Helsingin koneessa ja yrittävät saada sen siirrettyä minun lennolleni. Helsingin päässä taas laukkua ei näkynyt missään ja sillä kollikoodilla ei löytynyt mitään, että jaa jaa, vissiin ollaan ilman laukkua sitten. Onneksi kotona odotti innokas Risto, joka jaksaa aina piristää ja kuuma suihku, omat vaatteet ja vasta leivotut sämpylät. Aaaah, nyt pysyn taas hetken omalla kämpillä ja nautin olostani.

Maalaismaisemaa

2011-05-27T15:41:00.002+03:00

Sitten päästäänkiin viimeisiin viikonloppukuviin eli sunnuntaihin. Me mentiin siskon kanssa heti aamusta aamupalalle Ikeaan, shoppailtiin kaikkea turhaa ja suunnattiin sieltä sitten tuonne Espoon perukoille katsomaan Riikan entistä koiraa, Neoa, joka on isi näille aikaisemmin nähdyille Sintille ja Ampalle. Neo asustelee ihan maalla ja tämä kaupunkilaistunut maalaistyttö (joka ei ole ikinä maalla asunutkaan) sai ihan mielettömät innostuspuuskat kaikista eläimistä, jopa hämähäkeistä ja punkeista.

Meitä odotti kaksi söpöläistä heti melkein portilla!

Ja kolmas tuli hetken päästä tyylikkäästi myöhässä esittelemään itsensä.

Hyvät naiset ja herrat, saanko esitellä Kalun (voi taivas mikä nimi.....), maailman ihanimman kissan.

Salaa rakastuin niin kovasti tuohon kisuliin, että yritin tunkea sitä paidan alle ja viedä kotiin. Jossain mielenhäiriössä myös päätin, että vuoden päästä minä muutan maalle ja otan satamiljoonaa kissaa, koiraa, tipua ja mitä ikinä ja hankin ahkeran miehen, joka voi käydä töissä minun vaan silitellessä kissoja ja koiria ja tipuja ja niitä muita elukoita. Näin viikon rauhoittumisajan jälkeen en ole enää ihan niin varma tuosta päätöksestä..

Kaikille yllätyksenä nähtiin myös samana päivänä syntyneitä hiirenpoikasia. En tiedä saako näistä kuvista nyt niin selvää, mutta kun niitä oli niin hankala kuvata! Ne oli NIIIIN pieniä!

Kiva oli saada vieraita, mutta Riston mielestä oli rankkaa liehitellä Sinttiä koko viikonloppu ja itse olin vain ollut niin tohkeissani, että voimat ovat tämän viikon olleet aika nollassa. Että tämä viimeinen kuva nyt sitten kuvastaa koko tätä kulunutta viikkoa:

Nyt jatkan panikoimista, kun pitäisi pakata laukku. Tähän mennessä olen laittanut kaikki työjutut matkalaukkuun, eikä sinne oikein mahdu enää muuta, joten harkitsen alasti olemista. Pitää myös kirjoittaa kymmensivuinen ohje salarakaskoirahoitajalle, ettei täällä odota kaaos, kun kahden päivän päästä saavun takaisin. Ja ei, tämä ei ole liiottelua.

Rajasaari - paratiisi

2011-05-24T11:21:00.003+03:00

Kun siskoni Riikka perjantaina saapui, käveltiin heti tuohon lähelle Rajasaareen. Se on kyllä niiiiiin unelma paikka. Huvittaa ajatella, että meinasin jättää muuttamatta tänne ihan vain siksi, etten halunnut ulkoiluttaa koiraani asfalttikaduilla, eikä kartassa näkynyt lähelläkään koirapuistoa. Kuinka väärässä saatoinkaan olla.. Nyt harmittaa jo valmiiksi, että tältä alueelta pitää joskus muuttaa pois. Ei auta surra etukäteen..

No okei, kyllä me vähän aikaa ehdittiin pusutella toisiamme ja juoda kahveeta.

Siellä joku voi bongata jonkun onnellisen juoksentelemassa.

En tajua, miten tuolla voi olla noin kaunista!

Tuon taaimmaisen koiran asento jaksaa kikatuttaa minua hihi

Minulla on viikonlopulta niiiin paljon (eläipitoisia) kuvia, etten millään kehtaa laittaa niitä samalla kertaa. Ne jotka eivät pidä eläimistä, ovat tervetulleita taas sitten loppuviikosta :D

Sisarusrakkautta

2011-05-20T11:26:00.001+03:00

Minun sisko tulee tänään koko viikonlopuksi kylään IIIK! Meinaa pissat tulla housuun, kun en malttaisi millään odottaa. Sisko ottaa kaksi vinttikoiraansa mukaan ja hieman kauhulla tässä mietin, että mitenköhän mahdutaan kaikki. Riikka sanoi, että sen koirat voi nukku vaikka vessassa, joka aiheutti minussa suurta hilpeyttä, koska vessani on niin pieni, että siellä istuu pidemmät ihmiset jalat sylissä ja jopa minulla osuu polvet oveen.

Katsotaan, mitä kaikkea keksitään!

Ruokakestit

2011-05-14T14:31:00.001+03:00

En kestä, mikä total fail minun viime yöni oli. Menin ajoissa nukkumaan, että olisin mennyt tänään aikaisin aamulla kirppikselle, siitä torille ostamaan ruokaa ja kotiin tekemään supersiivousta. Ensimmäinen onnistui mainiosti, ongelma oli vain siinä, että heräsin puoli kahdelta, enkä saanut enää unta kuin vasta silloin, kun olisi pitänyt jo herätä. Nyt meni kirpparit ja muut hieman ohi, jos edes siivouksessa onnistuisin.. (olen tässä 20 minuuttia imuroinut pelkkää sohvaa koirankarvoista, että jotenkin epäilen).

Piti kuitenkin vain tulla kertomaan meidän toissailtaisesta tyttöjen kokkausillasta, joka lopulta päättyi kisakatsomoon ja siihen, että me kaikki oltiin viinihiprakassa. Itsehän en ole kovinkaan kiinnostunut jääkiekosta, edes MM-tasolla, ja keskityinkin kikattelemaan kaikelle epäolennaiselle, kun muut jännittivät peliä. Jääkiekosta huolimatta oli huippua alkaa taas ykkösvaimojani.

Katsokaa nyt, kun ne on söpöjä!!

Kaupassa käynti lankesi minulle ja Nadjalle. Oltiin suht hukassa ja osteltiin aika summassa toisiinsa sopimattomia aineksia.

Joista Taru-supervaimo kuitenkin taikoi ihmeitä.

Nadju keskittyi ainesten närppimiseen ennen ruokaa.

Olisipa joku kotona tekemässä tuollaisia ruokia, nam!

Lada <3 Katsokaa nyt tuota nautinnon määrää tuossa ylemmässä kuvassa!

Aaaw!

Jospas lopettaisin tämän siivouksen pakoilun ja palaisin hommiin. Kuulemisiin!

Maksettu mainos!

2011-05-13T21:42:00.001+03:00

Hox hox, nettikauppa on avattu!

Pääset sinne suoraan klikkaamalla kuvaa tai tästä ja myöhempää käyttöä varten osoite on www.hannamarielina.fi/kauppa.html. Siellä siis tällä hetkellä nuita nappikoruja ja koruvalikoima päivittyy viikoittain. Väritoivomuksia voi myös lähettää! Avajaisyllärinä kaikista kaupan tuotteista -10% alea viikon ajan, joten hop hop käykääpäs katsomassa :) Facebooksivulta löytyy myös infoa, ja hieman useammin kuin täältä blogin puolelta.

Mitäs tämä mainos sitten maksoi minulle. Noh, yhdet kengät, kahdet housut ja neljät kynsilakat!

Eikä haittaa, jos linkitätte sivujani ja käytte liittymässä sivulleni facebookissa, kiitos! :)

Terveiset viidakosta

2011-05-11T15:38:00.003+03:00

Niin kuin ehkä mainitsin, niin käytiin viikonloppuna Plantagenissa. Sain salarakkaan raahattua kantojuhdaksi ja keskityin itse ihailemaan ja nuuskimaan kaikkia hellyttäviä kukkasia. Siellä oli myös muutama jo nuupahtanut ja näin sieluni silmin, miten nämä minun ostamat kukat näyttävät samalta noin viikon kuluttua.

Käytiin ensin pitsalla.. Tästä on tullut jo joka viikonloppuinen tapa, kun kuulema Riston ruoka on houkuttelevampaa kuin se, mitä jääkaapistani löytyy. Kertoo ehkä jotain vaimotaidoistani. Noh, osaan sentään ommella irronneita nappeja, jos en muuta!

Ehkä vuosisadan hienoimmat kuvat pitsalta, jossa yritin vältellä kameraa. Loput kuvista oli zoomattu aikalailla tuohon kuvien keskivaiheille. Miehet...

No mutta siis ne kukkaset.. Innostuin ehkä vähän ja nyt kotini näyttää hieman viidakolta. Täytyy nyt nauttia kotini trooppisesta ulkomuodosta, sillä tuskin nämä kauaa hengissä kestää :D

Tämä paprika on kaikista siistein ikinä! En ole vielä uskaltanut maistaa, enkä ole varma saanko tuohon ikinä kasvatettua uusia paprikoita, mutta on siinä ainakin jo neljä syötäväksi.

Sitten vikana boonuksena minun hienot tomaatintaimenet. Laitoin kasvamaan seka tomaatteja, että salaattia, joista toinen kuoli, enkä ollut ihan varma kumpi. Mutta oletan näiden olevan tomaatteja, ehkä..

Ostin vielä muutaman miniorkidean, koska ne on niin kauniita ja niitä pitää ostaa joka kerta, vaikka niihin ilmestyy kirvoja alle viikossa ja kukat tippuu kahdessa. Mutta nämä oli niin minejä, että niillä on hyvä harjoitella.

Kukista keskiviikkokevennykseen;

Risto panttivankina. No ei vais... Olen varmaan kertonut Riston fiksaatiosta Kirkko&Kaupunki -lehteen? Mikään muu posti ei kelpaa ja aina keskiviikkoisin on juhlapäivä, kun saa (omalla luvalla) sotkea koko kodin repimällä kyseisen lehden tuhannen säleiksi keskelle olohuonetta. Ja emäntä kiittää.

Oodi vaimollein!

2011-05-09T10:42:00.001+03:00

Hyvää huomenta, mites kaikilla meni viikonloppu ja äitienpäivä? Itselläni oli maailman PARAS, kertakaikkiaan ihan paras, viikonloppu. Tosin siitä kuvamateriaali on melkeinpä nolla, kun unohdin muistikortin kiinni tietokoneeseen. Nukuin viikonloppuna pitkään molempina päivinä ja kokoajan oli mielekästä tekemistä. Lauantaina käväisin Tarulla auttamassa muuttojutuissa ja lähdettiin siitä sitten salarakkaan kanssa käymään jossain Lohjan lähellä mökillä, jossa pelattiin mölkkyä ja heitettiin tikkaa, grillattiin, katseltiin tähtiä ja totesin, että hämäränäössäni on jotain pahasti vialla, kun sokeuduin täysin pimeällä ulkohuussireissulla ja jäin siihen vessan eteen odottamaan ja huutelemaan, että minut tultaisiin noutamaan takaisin sisälle. Se mökki sijaitsi todella kauniilla paikalla järven rannalla. Minua jäi harmittamaan, etten ollut pakannut uusia biksujani, koska laiturilta hyppiminen houkutteli niin kovasti. Äitienpäivänä suruttelin, kun oma äiti oli niin kaukana ja kaiken lisäksi vielä kipeänä, niin viihdytin sitten itseäni teatterireissulla, Plantagenilla, kodin laittamisella ja leipomisella. Eilen oli jo niin lämmintä, että pidin päällä vain kesämekkoa, ilman sukkiksia tai takkia! Sellaisella kelillä oli myös hyvä lenkkeillä Ripen kanssa.

Kuvien puutteessa voin julkaista kuvia torstain ja perjantain (eikö nekin ole jollekin jo viikonloppua?) pullahetkestä ja piknikistä vaimoni kanssa. Minulla on ihana vaimo ja siksi ei harmita olla kaukana kotoa, kun ystävät on lähellä.

Leipasin yllärinä voisilmäpullia ja keitin kanelikahvit ja mentiin Elielille istumaan päivää Tarun ruokkiksella.

Iiik, täällä on jo ihan vihreää! Todella hämmentävää, että kesä on jo tullut!

Valkattiin meidän piknikille merinäköala, tosin keli ei ehkä sittenkään ollut vielä niin lämmin kuin kuviteltiin.

Lada oli yhtä onnessaan kuin mekin tästä perjantaipiknikistä. Kyllä jaksoi sitten vielä iltaan asti jatkaa töitä reippaana!

Loput Oulusta

2011-05-06T20:15:00.004+03:00

Oululoma meni jo, niin meni pääsiäinen ja vappukin. Pääsiäisen vietin siis Oulussa, mutta tulin vapuksi takaisin kotiin Helsinkiin. Kodilta tämä jo tuntuukin, sillä loppuviikosta olin ihan koti-ikävätuskissani ja halusin jo takaisin Töölöön. Näin jälkikäteen on tietenkin kiva unohtaa kaikki perheriidat, kun alkoi jo liika yhdessäolo raivostuttamaan ja muistella vain niitä ihania hetkiä, kun kikateltiin ystävien ja perheen kanssa.

Tässäpä siis minun oululoman lempparihetket ja maisemat;

Superystävä Mari ja ilo siitä, että minua pyydettiin kaasoksi!

Yllärikohtaaminen ystävien kanssa Kaarlen edessä. Olivat kuulema tunnistaneet meidät kikatuksesta :)

DaMaxin majoneesipitsa. Tästä näen uniakin täällä etelässä ollessa. Parasta. Ikinä.

Mari opetti minua balleriinaksi, mutta tein sen kuulema ihan väärin (kuten kuvasta näkyy). Oli silti huippua edes leikkiä osaavansa.

Kylmä ilma oli siistiä, mutta yllättävän äkkiä siihen kyllästyi, kun käytti saman verran vaatteita kuin etelässä.

Metsää, ei lehtiä vielä! Eräjorman tyttärenä luonto on lähellä sydäntäni ja joskus tämä sitielämä kirpaisee pahasti, kun ei pääse metsään.

Ukkokisu, joka kävi matkalaukussani pissillä kolmisen kertaa. Kyllä palkitsi, kun suljin matkalaukun, niin se oli pissinyt siihen päälikankaaseen ja meni koko laukku pesuun. Ukko on hieno rotukissa, jolla on hieno sympaattinen karsastus.

Oulussa on joka paikassa pyöräteitä <3

Eräänä päivänä sain ihan hirveän paniikin, kun olin lainannut siskon pyörää ja ilmeisesti hukannut sen ainoan avaimen. Olin menossa kaverille grillaamaan ja etsin sitä saamarin avainta kaksi tuntia itkua tuhertaen. Oulussa ei noita julkisia kulje ihan samaan malliin, että olisin jaksanut sellaisia odotella.. Päätin sitten skipata grillibileet ja lompsia äidin hoiviin pääsiäisen viettoon. Matkan varrella oli edellinen kotini ja muistelin, että vanha pyöräni olisi saattanut jäädä sinne pihaan ja päätin poiketa pihalle katsomaan.

Siellähän se minun jesarilla korjattu muruseni odotti minua! Pyörässä ei ole kahteen vuoteen ollut toimivaa lukkoa (jos siellä joku ajattelee varastavansa tämän, niin turha toivo, ihan kakka pyörä!), mutta siellä se silti oli ja joku oli vielä korjaillut vaihteita ja käsijarrua jollain uudella ja hienommalla sinisellä teipillä.

Pyöräilin sitten ihan liekeissä sillä loppumatkan. Oli hassua pyöräillä useamman kuukauden tauon jälkeen, kun Oulussa ruukasin pyöräillä talvipakkasillakin. Se oli niin kivaa, että päätin ostaa Helsinkipyörän (tosin tämä on vielä idea-asteella, että jos joku tietää hyviä ja suht edullisia pyöriä, niin saa vinkata!). Tuo turjake on niin maanantaikappale, että sitä on ihan turha raahata tänne asti ja milläs minä sitten Oulussa ajaisin..

Äiti <3

Ylläri äiti, olen raskaana (ainakin vaatteista päätellen...)

Siskon tekemä hedelmärahka! Omnomnom, vedin tuota vielä monena päivänä jälkikäteenkin.

Kylmänkirkas taivas!

Oulujoki ja äiti kaivamassa nenää.

Oli kyllä sekä fyysisesti, että henkisesti niin kuluttava reissu, että turha odotella minua Ouluun ennen juhannusta (vaikka kuvat olikin todella kesyjä). Olen pitänyt hermolomaa lomasta tässä jo melkein pari viikkoa ja kohta alkaa elämä taas tasoittumaan :D Nyt muistan taas nauttia näistä Helsingin lämpimistä keleistä, hyvistä ystävistä, minun omasta ihanasta kodista, jossa on niin kiva nyhvätä ja hyvistä lenkkipoluista kodin lähellä. Rajasaaressakin ollaan jo uskallettu käydä, vaikka siellä kaikki kyselikin, että oliko tämä se koira, joka karkasi... Kyllä se elämä kuulkaas voittaa!

Keikkailta

2011-04-23T14:17:00.004+03:00

Vaikka olen käynyt useilla keikoilla, ei ole Looptroopin voittanutta. Ja niidenkin keikoilla olen käynyt usein, eivätkä ne ole I K I N Ä pettäneet odotuksiani. Tuli ihan mieleeni teinivuodet, jolloin Turussa asuessani käytiin aina tyttöjen kanssa kuuntelemassa kyseistä bändiä.

Joka tapauksessa, oltiin alottelemassa Arjan ja Karin kotona. Arja oli ystävällisesti kertonut näille kahdelle minulle entuudestaan tuntemattomalle tytölle minun olevan "hemmoteltu penikka, mutta tosi söpö", kun Arja oli luullut puhuttavan Ristosta. Asia korjaantui vasta monen tunnin päästä :D

Arjan ja Karin asunnon parvekkeelta näkee merelle ja siellä oli ihana auringonlasku meneillään. En mitenkään kateellinen tai mitään...

Keikaltahan minulla ei ole sitten mitään kuvia, sillä nelivitosen yläkerta oli NIIN täynnä, että hyvä, kun pystyi vähän päätä heiluttaa tahdissa, saati sitten kaivamaan kameraa esille. Meno oli kyllä ihan mahtava ja keikan jälkeen jäätiin vielä tanssimaan hyvän musiikin tahtiin Arjan kanssa. Loppuilta menikin kellarikerroksen loossissa istuskellen ja saatettiin me pari kertaa näyttää meidän uskomattomat tanssimuuvssit muulle kansalle. Mainitsemisen arvoinen suoritus oli eteenkin minun ja Arjan tulkinta True Bloodin tunnarimusiikista.

Aaaaw <3

Näyttää kuin Kari pussailisi minua, kun Arjaa ei näy :D

Seuraavat kuvat on omistettu niille, kellä on tylsä pääsiäislomaviikonloppu. Elina sydän Tomi. Suosittelisin lämpimästi seuraamaan Tomin ilmeitä tsihihi!

Voisin soluttautua vampyyriväestöön kenenkään huomaamatta..

Katsokaa sanakirjasta kohta "vajaamielinen", en yllättyisi, jos sen kohdalla olisi tämä kuva Tomista.

Tsihihihi, tykkään niin mielettömästi ystävistäni!!!

Kotimatkalla olin niin mielissäni, että hyräilin pyöräillessäni. Ensinäkin jo se, että sain pyöräillä oli maailman hienointa ja se lumi katujen varsilla ja boonuksena päästäinen juoksi tien yli minun edestä. Täällä luonto on niin lähellä!

Mister ja Miss Universumit pohjoisessa taas

2011-04-22T16:27:00.003+03:00

Otettiin Ripen kanssa toissapäivänä töiden jälkeen hatkat etelästä ja lähdettiin pääsiäisen viettoon Ouluun. Todellisuudessahan tämä ei tapahtunut ihan noin vikkelästi, vaan heräsin päikkäreiltäni siihen, että kyytini tuli ja päästin unenpöpperössä vahingossa Riston ulos ovesta, mikä siis ei olisi ollut mikään ongelma, ellei portti tiellekin olisi ollut auki. Muutaman kirosanan saattelemana juoksin yksi kenkä jalassa tielle, jossa näin, että Risto siellä istui jo onnellisena etupenkillä ja katseli minua auton tuulilasin läpi. FIUH! Melekonen karkulainen tuo minun riiviö.

Päästiin siis taas Tampereelle asti autokyydillä, josta hypättiin junaan. Eipä siitä ajallisesti ole mitään hyötyä, mutta rahallisesti kyllä ja onhan tuo kiva saada seuraa edes muutamaksi tunniksi noin pitkälle matkalle. Tultiin siskolle talonvahdiksi, kun niiden perhe lähti etelän lämpöön. Hieman katkerana jäin huiskuttelemaan ikkunasta, kun minulle huiskutettin takaisin rantaleluilla. Viikon ajan syön siis ikävääni heidän jääkaapin tyhjäksi (ja kuulkaas, siellä niitä herkkuja riittää) ja kun palaan Helsinkiin, niin kukaan ei tunnista minua turvotukseltani.

Että tämmöiset pääsiäisterkut täältä kahdelta supermallilta :

Kuolen nauruun tuolle viitoisleualle, mutta ihan sama, tykkään tästä kuvasta!

Välillä tuo riiviö näyttää pienemmältä mitä se oikeasti on. Oih!

Hutipusut

Itsehän treenaan lihaksiani yhtä paljon kuin Ripe... Ei olla kyllä yhtään samiksia.

Meillä on myös jotain patoutunutta energiaa, jota meidän on ehkä pakko lähteä kuluttamaan lenkille tuonne lumen keskelle. Lunta aaaah! Juuri, kun ehdin toivottaa kevään tervetulleeksi.. Ulkona on myös niin viileä, että minun oli pakko kaivaa siskon talvitakki kaapista, kun oma nahkatakki ei riittänyt.

Rauhallista pääsiäistä siis kaikille, muistakaa syödä pashaa (itse rakastan äidin tekemiä pashoja ja jäädykkeitä omnomnom). Ollaan menossa tänään ystävien kanssa katsomaan Looptrooppia nelivitoseen ja heti huomenna aion toteuttaa omaa toivotustani ja rauhoittua perheen seuraan. Tätä iltaa odottelen kuitenkin jo ihan täpinöissäni. Parempi ehkä lähteä samantien sinne lenkille, että saan jotain tekemistä!

Liike

2011-04-21T13:16:00.003+03:00

Minulla oli eilen normaalista poikkeava työpäivä. Heräsin ihan täpinöissäni jo puoli kahdeksalta juomaan aamukahvejani ja suoristamaan takkutukkaani (siis minun tukasta on tullut punainen versio afrosta, joka on yritetty kammata suoraksi, kerrassaan ihana). Menin siis tuurailemaan myyjäksi tuonna Yrjönkadulle Liike -nimiseen vaateputiikkiin. Olen ollut siellä ennenkin, mutta joka kerta siellä on ehtinyt vaihtua mallistot ja menen aivan yhtä sekaisin. Harmi, että tilillä komeili ihan liian pieni summa, että olisin voinut kaapata mitään mukaani.

Liike sijaitsee ihan Foorumin takana Yrjönkadun uimahallin lähellä. Se on useamman suunnittelijan yhteinen kauppa, jossa voi yleensä aina tavata jonkun suunnittelijoista tiskin takana (paitsi kun siellä on tuuraamassa tällainen takkutukka). Myynnissä olevia tuotteita ei valitse sisäänostaja, vaan siellä on vaatteita ja asusteita, mitä suunnittelijat ovat halunneet tuoda myyntiin. Joskus olen nähnyt myös jotain halvempia näytös- tai protovaatteita.

Vaikka olen ollut tuolla töissä hyvin useasti, oli viime kerrasta sen verran aikaa, etten löytänyt valokatkaisijaa tuolle pikkuhuoneelle mistään! Etsin varmaan valehtelematta puolituntia, eikä kukaan vastannut hätäpuheluihini. Ei tullut mitenkään idioottiolo..

Tuon jakun ja mekon voisin mielellään ottaa vaatekaappiini. Että terkut vaan pääsiäispupulle tai jollenkin muulle, joka minulle saattaisi lahjoja tuoda!

Tuo "En halua mennää nukkumaan" voisi olla minun, jos vain muistaisin käyttää rintakoruja.

Tuollaisen "erittäin edullisen" mineraaliposkipunaaurinkopuuterimikälie systeemin voisin ottaa itselleni.

Ja tuon laukun.... En uskaltanut edes katsoa hintaa. Jos joku keksii jonkun hyvän syyn, miksi nyt saisin hemmotella itseäni tuolla, niin ehdotuksia otetaan vastaan.

Oli aivan ihanaa olla kerrankin muualla kuin kotona töissä. Vaihtelu virkistää!

Ps. Haluaisin myös linkittää erään ihan uuden blogin, minkä aloitti eräs todella herttainen Vesa. Vesa on mielettömän taitava valokuvaaja, joten en yhtään epäile, etteikö tuonne tulisi hyvää sisältöä. Kannattaa lisätä suosikeihin :)

Viikonloppu

2011-04-19T08:33:00.003+03:00

Huomenta kansalaiset! Olen aloittanut uuden elämän heräämällä samaan aikaan kuin muut normaalit ihmiset. Oman työaikansa valitseminen joskus nimittäin johtaa siihen, että heräät pöpperössä puoli yhdeltätoista ja teet töitä sitten iltamyöhään.

Ehkä saan sitä kautta hieman säännöllisuuttä muutenkin elämään, kun tuntuu, että elämä heittelee aina seuraavana päivänä eri suuntaan kuin edellisenä.

Onneksi on ihania ystäviä, jotka pitää pään kasassa! Ja koska olen kaikesta aina niin jäljessä, niin voin näin jälkijunassa julkaista kuvia minun viikonlopusta ja juuri niistä mainitsemistani ihanista ystävistä. Perjantaina Taru, Tarun serkku Riikka ja Kreeta tulivat meille lipittelemään viiniä ja kun suunkantamme lämpenivät juoruilulle, huomasimme jääneemme kotiin ja kello oli jo lähemmäs kaksi. Se siitä tyttöjen baari-illasta..

Se on tuo Taru semmonen, että aina kun se pääsee meille, niin jostain syystä hetken päästä sillä ei ole enää vaatteita päällä. Joskus löydän sen omalta vaatekaapiltani ja joskus se ilmeisesti tekee sitä ihan huvikseen?! (ja siis oikeasti Risto meni niin sekaisin Tarusta, että se hyppi niin pahasti Tarun jaloille, että sen legginsit meni rikki. Taisi olla silläkin ikävä..)

Tässä demonstroidaan pituuseroamme, terveisin lähemmäs 170cm kääpiö.

Jos joku haluaa lähettää kasapäin itseruskettavia, niin en pistä pahitteeksi..

Ripsurapsu eräkoira siinä ihanana!

No mutta, seuraavana aamuna heräsin ajoissa ja lähdettiin Suvin kanssa eräälle kotikirppikselle. Eräs ystäväni oli kasannut kaikki vanhat tavaransa esille kotiinsa ja sitähän riitti. Harmikseni olemme erikokoisia, joten vaatteiden osto ei tullut kysymykseenkään, mutta kangasta raahasin kotiin sitten senkin edestä. Voin tehdä juuri sen kokoisia vaatteita kuin on tarviskin :)

Lisäksi käytiin kiertelemässä Hakaniemen kirpparit ja haettiin terveellisiä ja tuoreita herkkuja torilta. Olen ihan luomuruuan pauloissa (pankkitili kiittää) ja tuollahan sitäkin riitti, suht edullisestikin vielä. Omnomnom.

Söpsy Suvi!

Ja ratikalla kotiin! Olen vieläkin ihan mielissäni näistä kummallisista kulkuvälineistä mitä täällä on. Olen jopa kieltäytynyt autokyydistä saadakseni kulkea metrolla. Olo on ihan kuin asuisin ulkomailla :D Eilen vasta tuntuikin siltä, kun käytiin kymmenen aikaan ruokakaupassa, eikä tarvinut takkia! Huhhuh.....

Reipas sunnuntai

2011-04-17T19:43:00.003+03:00

Eilen oli siis kirppispäivä! Herääminen ei tehnyt ollenkaan tiukkaa ja Kimin ja Tarun tullessa seisoskelin jo kaikkien tavaroideni kanssa tien poskessa. Saatiin myös ihan hyvin myytyä tavaraa, eikä kotiin tarvinut kantaa lähes mitään.

Hienosti tuli muuten tommonen Valtterin banneri mainokseksi just tuohon taustalle!

Sitä tavaraa oli kyllä ihan mielettömästi, mutta suurin osa oli mennyt jo samalla, kun me kahdeksan jälkeen nosteltiin niitä tuohon pöydälle. Tässä kuvassa siis on jo todella vähän tavaraa!

Kimi jaksoi myös tsempata meitä koko päivän.

Ensimmäinen tunti oltiin tosi skarppina..

Meitä vastapäätä oli myös Nadjuli ja Laura, jolle jaksoin vähän väliä huiskutella ja lähetellä lentosuukkoja. Niillä sitä tavaraa vasta olikin ja entäs se ihmismäärä, mikä niiden pöydän ääressä parveili. Voi hyvänen aika!

Molemmat näyttää ihan kirppismummoilta hattuinensa :D

Ja puolet ajasta leikittiin myös Kimin hienolla laajakuvaobjektiivillä. Itse sain ainakin mielettömiä hihityskohtauksia (eli luultavasti Taru yritti huomaamatta pyyhkiä räkääni naamaltaan), kun näin nämä kuvat!

Mites tuo Tarun hymy? :D

Tarulla loppui tuo puhti vähän lyhyeen, mutta todella sinnikkäästi se jaksoi yhteen asti, vaikka voimat taisi loppua jo yhdeksän aikaan.

Ihana Nadjuli, jota juuri olin salakuvaillut ja yhtäkkiä se ilmestyi eteeni käsi ojossa, että "anna karkkia!". Nadju, mää tykkään susta. Oot niin söpö!

Niin ja oli meidän pisnismieskin ihan söpö. En tajua, miten sillä oli niin pitkä pinna, että se jaksoi olla koko päivän meidän kanssa kirpparilla. Hullu mies!

Siinäpä se!

Reippaan kirppistelyn jälkeen huomasin, että ulkona oli sittenkin ihan mielettömän hieno ilma! Olen taistellut kevättä vastaan haikeana kaipaillen talven perään. Eilen ensimmäistä päivää tuntui todella hienolta, että kesä tulee. Ristoakin jopa hymyilytti!

Ps. koska ylemmissä kirpparikuvissa näytin ihan siltä, niin kuin odottaisin viitosia, niin täysin normaalisti heräsin keskellä yötä kauhuissani herättämään yökkärissä olevan salarakkaani ja huusin paniikissa, että "MÄÄ OON RASKAANA!". Ja jos joku ei tajunnut, että tämä johtui vain painajaisesta, niin tiedoksi, etten oikeasti ole :)

Huomenna kaikki kirppikselle!

2011-04-16T19:03:00.004+03:00

Muistuttaisin kaikkia kirppisshoppailun ystäviä tulemaan huomenna Helsingin Vallilaan Valtteri-kirppikselle, kun minä ja Taru ollaan siellä myymässä pöydässä nro 771! Ja Nadja sekä Laura ovat melkein meitä vastapäätä, joten siellä on ihan varmasti kivoja vaatteita myynnissä. Itseä vähän harmittaa, etten ole ehtinyt etukäteen katsoa tyttöjen vaatteita ja valkata parhaat päältä. Pitää toivoa, että aamulla ehtisin vilkaista ennen kuin kaikki ovat menneet parempiin käsilaukkuihin!

Ehdin katsoa tavaroita tarkemmin vasta tänään ja ilta meneekin aikalailla vielä kaappeja siivoillen ja yritän keksiä lisää tavaraa, mistä malttaisin luopua. Nyt nimittäin lähtee ja rankalla kädellä.

Kolme ikeakassillista minulla on jo kerättynä, enkä ole käynyt kuin yhden kaapin läpi. Tein juuri sen suuren virheen, että aloin sovittelemaan kasseista löytyviä vaatteita ja kyseenalaistamaan aikaisempia päätöksiäni. Kohta pakkaan kaiken takaisin kaappeihini ja huomenna pyörittelen peukaloitani Tarun tahkotessa kolikoita.

Mutta ai että, miten siistiltä se yksi jo siivottu kaappi näyttääkään!

(jos ei lasketa alimpia hyllyjä...)

Ja onneksi on ahkera apulainen, joka makaa vaatekasojen päällä suojelevasti.

Jatkamme siis urakkaa ja toivottavasti näemme huomenna!

Pohjoinen on kotini

2011-04-12T12:05:00.003+03:00

Pieni ujo tervehdys täältä. Tsihihi. Tänään vietän vapaapäivää uudesta salarakkaastani, niin ehdin vihdoin kirjoittamaan myös tänne. Toissaviikko meni siis lumisissa Oulun maisemissa perheen ja ystävien seurassa. Se tuli NIIN tarpeeseen. Tosin heti Töölöön palatessani meinasi itku päästä, kun missään ei näkynyt lumesta jälkiäkään ja talvitakissa oli aivan liian kuuma. Tietty siinä vaiheessa oli muutenkin itku herkässä, kun kuskini oli ajanut motarilla 150km/h jostain montusta, niin että Risto lensi sylistäni kolahtaen kattoon ja itse olin paniikin partaalla. Kertoo ehkä jotain ajonopeudesta, että ehdittiin Oulusta Helsinkiin kuudessa tunnissa, johon harvoin junatkaan pystyvät.

Lähdin siis kotia kohti sunnuntaina. Tai itseasiassa me päätettiin sunnuntaiaamuna salarakkaan kanssa lähteä roadtripille Tampereelle herran uudella autolla. Risto tietenkin kiitokseksi tästä kyydistä tiputti kaikki karvansa ympäri hienoa autoa ja noloina jatkettiin matkaa Tampereelta junalla Ouluun. Junamatka oli ihan täyttä tuskaa, mutta meidän vieressä istui maailman hellyttävin rotikka, josta tuli Riston uusi paras ystävä.

Niin söpö!!

Viimeiseksi puoleksi tunniksi jaksoi tämä kettupoikanikin rauhoittua.

Heti maanantaina sain viettää laatuaikaa eräiden supersuosikkityyppieni kanssa. Rakas ystäväni Mari on sellainen ihanuuspakkaus, että elämä alkaa aina hymyillä, kun päästään yhteen.

Pelattiin Band Heroa viinin (ja nuuskan :D) voimalla, mukana myös muutama taustahönkijä.

Mites nuo Marin villit rummutustaidot?

Risto ja Juji ei tulleet aluksi toimeen keskenään, niin siellä ne sitten ihmetteli toisiaan verkon välistä.

Edelleenkin kiinnittäisin huomiota Marin uskomattomiin kykyihin rumpalina :D

Vitsi tuli nyt jo melkein tippa linssiin, kun katselen näitä kuvia ja mietin, miten paljon kuvien ihmisistä (ja eläimistä) tykkäänkään. Jos satutte lukemaan tätä, niin ikävä on jo kova!

Oltiin Riston kanssa yötä siskoni ja hänen perheensä luona, joka tarkoitti joka aamu innostuneita pikkulapsia pomppimassa meidän päällämme. Sekin oli oikeastaan vain mukavaa vaihtelua ja saatiinpahan itsemme kerrankin ajoissa ylös sängystä. Tosin Risto rassukka oli aivan poikki kaikista rapsutteluista, pusutteluista ja juoksuleikeistä.

Keskiviikkona Ripe saikin jäädä lepäämään siskolle, kun minä otin bussin heti aamusta kohti Hailuotoa ja isiä. Isi oli bussia vastassa saaren päässä ja mentiin aamukahvien kautta ajamaan kelkalla jäälle ja laittamaan verkkoja jäihin (jotka oli muuten vielä monta metriä paksut, niin kuin mielestäni tähän aikaan vuodesta kuuluu ollakin). Sain laittaa päähäni jonkun viisikymmentäluvun pekkoaikamiespoika -tyylisen pottakypärän ja rutistaa kelkkaa rystyset valkoisena isin ajaessa kuin hullu. Mutta olihan se hienoa!

Kelkkailemasta mentiin paistamaan makkaroita isin uuden naisystävän mökille. Lisää erämirjailua JES! Varmaan sanomattakin selvää, että olin ehkä maailman eniten mielissäni tästä päivästä, koska pääsin luontoon ja tekemään kaikkea mitä isossa Helsinkisitissä ei ikimaassa pääsisi tekemään.

Ja siis tuo lumen määrä! Tästä on vähän päälle viikko aikaa!

Päivän päätteeksi pääsin vielä isin naapurin Minnan mukaan rekiajelulle. Voi että rakastankaan pohjoista!

Hukkasin toisen kinttaani ajelulla, kun jäin kuvailemaan kyytiämme. Olin jo luovuttanut kaiken toivon vanhan rukkaseni löytymisestä, meren jäällä se oli luultavasti ehtinyt lennellä tuulen mukana jo ties mihin Ruotsin rannikolle. Seuraavana päivänä kuitenkin Minna laittoin viestin, että jotkut pilkkijät olivat löytäneet lapaseni ja tuoneet sen Minnan luo talteen. Öööö, mikä mäihä?

Noh, loppuaika meni ystäviä, kummipoikaa ja perhettä alkaen (ja vähän salarakasta myös). Oli kyllä ihana palata vanhoihin maisemiin, missä mikään ei ollut muuttunut.

Vikaksi kuva, mitä vähän olisi jo ikävä! Äiti tekemässä lettuja ja nurkassa näkyy minun tekemä sitruunakakku. Minulla on kaiken lisäksi maailman paras äitikin <3 Onneksi pääsen pian taas kotiin.

Pikaisempiin kuulumisiin tällä kertaa!

Talviterveiset

2011-03-31T20:06:00.002+03:00

Terkut jään ja lumen keskeltä. Lähdin suht äkkiseltään kotilomalle tänne Ouluun. Tosin ei tämä joka hetki ole lomalta tuntunut, kun tässä vieläkin työhommia teen. Mutta esimerkiksi eilen olin isin luona Hailuodossa, jossa paisteltiin makkaraa, kelkkailtiin ja sitten vikaksi mentiin naapurin Minnan kanssa siiderien ja munkkien kera maailman parhaalle ilta-ajelulle.

Aaaah, kyllä täällä vaan on ihan eri tunnelma. Ja ennen kaikkea TALVI.

Viime viikonlopun ihanat tunnelmat

2011-03-24T20:14:00.004+02:00

Viime viikonloppu oli ihan huippusuperhyvähienoparas, eikä sitä ole tullut hehkutettua vielä täällä blogissa ollenkaan! Kuviakin siitä on ihan hurjasti, että tervetuloa kuvaoksennus!

Janina tuli siis mun tykö kylään Porista. Ollaan tutustuttu sillon aikaa sitten joskus blogiristeilyllä, eli tunnetaan siis blogien kautta. Täytyy kyllä olla kiitollinen, kun minun parhaimmat ystävät on löytynyt ihan vaan tämän hassun harrastuksen parista! Heräsin lauantaiaamuna niin täpinöissä, ettei toista. Menin Janinaa vastaan asemalle ja lähdettiin suorilta kirpparille. Löydettiin vaikka ja mitä ihanaa! Olen itseasiassa käynyt kirpparilla nyt useana viikonloppuna ja pantannut niitä ostoksia, joten ehkä kohta näette..

Kirpparilta tultiin meille tekemään "aamupalaa". Onneksi Janina on hieman parempi kokki kuin minä, sillä itse sulatin TAAS toissapäivänä kauhan hellalle ja jokunen viikko sitten sytytin pienen tulipalon.

Minun mielestä meidän aamupala oli tosi hyvää, varsinkin tuo aamukalja :D

Pienen ruokalevon jälkeen lähdettiin kaupungille shoppailemaan. Itse tosin taisin lopulta jäädä tyhjin käsin, mutta raahattiin me ainakin hyvää luomuviiniä kotiin asti, jos ei muuta.

Ei vissiin kamalasti tarvi selitellä, miksei minusta niin harvoin otetaan kuvia :D

Jaksettiin aikaisesta herätyksestä huolimatta lähteä vielä illalla rimpsalle. Meinattiin tosin unohtaa poistua kotoa, koska meillä oli niin henkevät keskustelut, että molemmat tirautteli vuorotellen kyyneliä. Joko ollaan a) vedetty kunnon punaviiniteinihumalat ja herkistytty tai b) meidän hormoneissa on jotain vikaa tai c) ollaan tultu vanhoiksi. Veikkaisin kaikkien yllämainittujen yhdistelmää. Vaihdevuodet?

Suoraan The Ringistä se tyttö tää alempi!!! Mut siis ylempi on ihan mieletön missi.

Itestänihän siis saadaan lähinnä tällaisia kuvia :D Onneksi toinen meistä sentään edustaa.

Siinä tärkeimmät; läppäri, facebook, viini ja Risto.

Meidän kreisibileet päättyi siihen, kun me hullut käveltiin kotiin. Onneksi joku Joona Järvenpäästä ilahdutti matkaamme kertomalla usean kilometrin ajan, miten hän on maailman siistein tyyppi. Kyllä me tunsimme itsemme viihdytetyiksi!

Oltiin kuitenkin kävellessä kuluttaneet ihan mielettömästi kaloreita, niin saatettiin seuraavana päivänä hyvällä omallatunnolla lähteä ulos syömään.

Minun naapurissa on tuollainen Ahdistaako? -mainos ja se jaksaa joka kerta naurattaa. Yritettiin ottaa turistikuvia sen vieressä, mutta siis voitte verrata ylempää ja alempaa, että kummassa meistä olisi ainesta mainoskasvoksi. Ite vaan hymyilen riemuidioottina. Ehkä ihan hyvä, että lopetin sen teatterin harrastamisen aikanaan, kun näyttelemisen lahjat selvästi on mitä on..

Pikkasen saattoi edellisen illan kävelyt viedä veronsa.

Omnomnom, tulipa himo taas tuohon pirtelöön! Meidän ihana myyjämies näki ihan hirveästi vaivaa, kun se oli asetellut tuota kermavaahtoa tuohon pirtelön päälle. Se näki, että me räpsittiin kuvia ruuistamme (tuli itse asiassa kesken kaiken pöytään kysymään "tytöt, mitä IHMETTÄ te teette?!?!), niin pirtelöitä tuodessa erikseen mainitsi, että "nyt siinä on todella hienot vaahdot myös" ja poistui paikalta partaansa nauraen ja silmiä pyöritellen.

Siinäpä se, nyt tuli melkein ikävä jo Janinaa. Minusta on niin kiva, kun on vieraita. Itse saan olla ensi viikon vieraana, kun ajattelin lähteä käymään kotona Oulussa. Ompa kummallista lähteä kotiin, kun ei siellä oikeastaan ole kotia minua odottamassa..

No mutta, nyt täytyy kyllä lähteä rauhoittavaan kylpyyn, kun tuli aamulenkillä nostettua sykkeet kohdilleen. Oltiin tuossa vieressä Rajasaaressa, jossa koirat saa olla vapaana. Risto on niin nopea ja se paikka on niin iso, että on ihan normaalia, ettei välillä nähdä toisiamme. No tänään me ei nähty toisiamme 45 minuuttiin ja itse ehdin jo hieman hätääntyä, varsinkin kun saaressa ei ollut enää muita kuin minä. Mielessä ehti käydä kaikki mahdolliset skenaariot siitä, miten Risto on juossut autoteitä pitkin kotiin ja jäänyt auton alle tai juossut jäälle ja tipahtanut avantoon tai tippunut saarella olevalta kalliolta ja makaa tajuttomana jossain kaninkolossa. Paniikinomaisen huutelun jälkeen tämä eräs juoksee jäältä todella kaukana siintävän saaren takaa onnellinen hymy naamallaan. Olisi pitänyt muistaa, ettei Risto ole mikään sitikoira, kyllä se luonnossa pärjää, eikä todellakaan lähde autojen keskelle. Huh, ei ehkä mennä enää siihen saareen ennen kuin jäät ovat kunnolla sulaneet.

Ps. Illalla More to love -bileet ja mekkopaniikki!!!

Onlyn avajaiset Jumbossa

2011-03-23T14:47:00.002+02:00

Huhhuh, ompas taas ollut vilskettä. Minusta on tullut todella ahkera työntekijä itselleni, vaikka aluksi olinkin kova laiskottelemaan. Välillä tulee sellaisia IIIK-kohtauksia, kun on niin vaikea uskoa, että saan tehdä juuri sitä, mitä tahdon ja asun Helsingissä aivan ihanassa asunnossa ja että minulla on maailman ihanin koiruli. Siinä hötäkässä joskus unohtuu tämä blogikin, anteeksi siitä niille jotka kuulumisiani täältä lukee!

Ajattelin kuitenkin laittaa kuvia viime keskiviikolta, kun käväisin Jumbon Onlyn avajaisissa. Siitä tuli kuulkaas hieno liike, kannattaa poiketa, jos sielläpäin sattuu olemaan.

Tämä oli ihan minun suokkari, että jos unelmien aviomieheni tahtoo tämän minulle ostaa vaimolahjaksi, niin en pistä pahitteeksi.

Ostin sieltä kahdet housut, joista toisia käytin jo ihan mielissään eräällä luennolla. Mukanani oli samasta paikasta saatu lehtiö, joka sekin tuli tarpeeseen. Oooom <3

Riperapu osoittaa meilenkiintoansa harrastuksiani kohtaan. "Voitaisko pliis mennä jo ulos?"

Lemppariomakoru! Ja peilistä näkyvä heviletti iik..

Mutta hei, mitäs teille kuuluu? Olen ihan pimennossa, kun en ole kysynyt kuulumisianne pitkään aikaan!

Loppukevennyksen Risto haluaa kertoa teille mielipiteensä Kirkko ja Kaupunki -lehdestä, joka ei ole vielä kertaakaan saapunut kotiimme vahingoittumana.

Terkut myös minulta, olette ihania!

Tyttöbändi kiertueella

2011-03-18T19:25:00.005+02:00

Oltiin tuossa keskiviikkona Nadjun ja Tarun kanssa jossain opiskelijabileissä kuokkimassa, kun Tarun poikaystävä Kimi soitti siellä levyjä. Siellä oli halpaa olutta ja villiinnyttiin tanssimaan lähes koko illaksi. Itse tulin paikalle suoraan muista menoista, suorittaen päivän urheilut samalla - eli juoksemalla rautatieaseman metroportaat täysillä alhaalta ylös. Onneksi kuvat paljastaa, ettei nuo muutkaan nyt niin missejä olleet hihi. Harmittaa, etten saanut lupaa julkaista niitä kaikista parhaimpia otoksia..

Meidän suhteessa tarttee aina välillä hakea huomiota ihan väkivalloin..

Tämä on kuvattu varmaan sen jälkeen, kun eräs kaimatyttönen tuli vetämään minua hihasta ja kehumaan blogiani. Terkkuja ja haleja sulle Elina :)

Ja tämä on kuvattu, kun Taru "vahingossa" kompastui ja otti tukea rintavarustuksestani.

Lisäsin tämän kuvan naamakirjaan ja eräs tuttavani sanoi tämän muistuttavan kosmetiikkamainosta. "Elinalla on tuollainen sensuelli ilme: "Ah, tämä shampoo ei ainoastaan puhdista hiukset ja hiuspohjan, vaan myös tuuheuttaa." Nadja: "Ei enää pahanhajuista hengitystä. Tunnen, kuinka suuni raikastuu!" Taru: "Pidemmät ripset silmän räpäyksessä!"" Minusta se oli aika hauska juttu! Ollaan niin malliainesta..

Ja Tarun tanssimoovssit. Priceless!

Mites tuon pariskunnan tanssimoovsit?

Kimillä riitti vientiä (siis todellisuudessahan nuo tytöt varmaan pyysi Lady Gagaa, mutta enivei :D) ja Tartsa ilmeestä päätellen oli hyvin tyytyväinen.

Erittäin, erittäin tyytyväinen..

Jossain vaiheessa ollaan Nadjun kanssa karattu pussailemaan rappukäytävään. Meillä oli ollut hieman ikävä toisiamme.

Myönnän, että päätä saattoi hieman jomottaa seuraavana aamuna, vaikka lähdinkin ajoissa kotiin. Oli se silti sen arvoista.

Pakko vielä kertoa, ette ikinä arvaa! Minulla paloi vessan lamppu ja yritin saada sitä tänään irti seinästä, niin se lampun lasi räjähti sirpaleiksi käsiini! Nyt vessan seinästä sojottaa vain hehkulangat todella turvallisesti. Enkä lähde edes mainitsemaan, että kuinka usein minulle on sattunut jotain vastaavaa, sillä jotkut saattavat muistaa, että edellisessä asunnossani asuin ilman vessan valoa yhteensä varmaan puoli vuotta kahteen eri otteeseen. Että jos joku tuntee jonkun todella komean ja lihaksikkaan sähkömiehen, niin saa lähettää tähän minun osoitteeseen.

Club Liberté

2011-03-16T13:34:00.004+02:00

Ennen kun asuin Oulussa, joka paikkaan lähteminen tuntui niin kamalan vaivalloiselta, koska kaikki oli niin kaukana ja hankalien kulkuyhteyksien päässä. Nautin ihan uskomattomasti, että täällä voin mennä minne tahansa ilman sen suurempia ponnisteluja. Täällä niitä tapahtumiakin on hieman enemmän..

Suvi pyysi minua eilen mukaan kuuntelemaan Pop ja Jazz konservatorion bändejä. Tapahtuma oli aika lähellä kotiani ja kun kerrankin jätin navigaattorin kotiin, niin tottakai kävelin varmaan kilometrin väärää katua ja väärään suuntaan.

Varsinkin tämä Jouni Aslak sulatti sydämeni. Viimeinen hidas laulettuna duettona söpön tytön kanssa oli ihan parhautta.

Keikan jälkeen jäätiin vielä istumaan iltaa, koska ei oltu Suvin kanssa nähty toisiamme ikuisuuksiin! En tajua, miten voi mennä aikataulut niin paljon ristiin, vaikka asutaan suht lähekkäin. Luulisi, että olisi helppo sopia iltateet sun muut, mutta ei :D Onneksi nähtiin vihdoin!

Ehkä maailmankaikkeuden seksikkäin pariskunta?

Tajuttiin myös, ettei meistä ole yhtään kaverikuvaa, niin saatettiin hieman innostua..

Viikonloppu Helsingissä

2011-03-14T12:01:00.002+02:00

Kirjotin jonkun superpitkän jutun tähän ja se katosi tallentamatta! Tiesin, ettei hyvä onneni voi jatkua pitkään :D Täytyisi palata töiden pariin, niin laitan nyt sitten vaan kuvia viikonlopustani pikaisesti. Palaan illemmalla kirpparisaldon kanssa, voi vitsit mitä kaikkea sieltä löytyikään!

Viikonloppu hurahti ystävien seurassa syöden hyvin, käyden keikoilla, nukkumalla pitkään, kirppareilla, päivällisellä entisen poikaystävän vanhempien luona, katsellen elokuvia ja muuten vain köllien.

Sairaspäivän piristeitä

2011-03-11T15:11:00.005+02:00

Minä, yleensä aina niin iloinen ja positiivinen, olen menettänyt kaikki viimeisetkin ilon rippeet, kun olen kolmatta viikkoa kipeänä. Sirkustunnit, ystävien kanssa hengailu, työt, kaikki menee ohisuun. Juuri nyt antaisin vaikka yhden varpaani terveestä päivästä. Kävin tänään jopa lääkärillä, mutta ei sielläkään osattu sanoa mikä minua vaivaa, osaksi siksi, ettei lääkäri puhunut pahemmin suomea.

Ainoat asiat, jotka piristää minua juuri nyt ovat:

No Risto tietenkin!

Uusi saumuri, jonka hinnasta sain pois 235€ silmiä räpsyttelemällä ja kauniilla hymyllä. Ah, onpa ihanaa olla nainen! No tuosta sotkuisesta työpöydästä en ole ihan niin innoissani..

Riston sirkustemput! Se kuvittelee olevansa pienempi kuin onkaan ja varsinkin tuo vasemman puoleinen kuva sai minut hieman kikattelemaan. Tuossa on varmasti oikein miellyttävä nukkua..

Ps. Osaako joku kertoa, miksen saa lainakamerasta siirrettyä kuvia koneelle? Muistikortinkin pitäisi käydä koneeseeni, mutta mitään ei tapahdu! Onko siellä ketään minua viisaampaa?!

Laskiastiistai

2011-03-09T11:46:00.003+02:00

Mikä laskiainen! Huhhuh. Mentiin kavereiden kanssa laskemaan mäkeä Kaivopuistoon ja otettin pullaa sekä kaakaota matkaan. Jokaisen laskun jälkeen sai syödä pullan! Carmenin kanssa me vedettiin muutamat voltit ja kuperkeikat, hyvä ettei niskat menneet nurin.

No vähän saatettiin tässä vaiheessa olla jo mukkelis makkelis! Kattokaa miten söpö Carmen on aaw. Ja vinkkinä kaikille, kannattaa säilöä kaikki itselle tärkeät asiat taskuihin laskun ajaksi, niin varppina kaikki säilyy myös ehjänä..

Muutaman kerran saatettiin jarruttaa myös naamallemme :D

Siellä meidän vihanen koutsikin päivystää. Saatiin satikutia, kun oltiin liian hurjia.

Loppua kohden yskäni pahentui ja Carkki raahasi minut takaisin kotiin pulkallaan. Vaikka tulisi mikä keuhkoödeema, niin oli se sen arvoista!

Tykkäätkö musta?

2011-03-07T20:37:00.002+02:00

Heippa!

Osa teistä ehkä tietää, että tuossa vuodenvaihteessa pistin oman toiminimen pystyyn. Olen opiskellut vaatetusalaa ja aina minulla on ollut toiveena laittaa oma firma pystyyn ja olla oman itseni pomo. Minulle ei siis riittänyt vain paikkakunnan vaihto, vaan piti sitten laittaa koko elämä remonttiin ja ottaa kaikki mahdolliset riskit :D Tarkoituksena olisi tehdä myöhemmin vaatteita (yksi näytös olisikin jo tulossa, iiik!), mutta nämä ensimmäiset kuukaudet ovat menneet kyllä johonkin ihan muuhun kuin vaatteiden suunnitteluun. Osaksi ne ovat menneet korujen tekemiseen, joita olette ehkä nähneet täällä blogissa ja muutaman muunkin bloggaajan päällä. Niitä on tulossa nettiin myyntiin toivottavasti jo tällä viikolla (mutta koska kyseinen henkilö, joka nettisivuja väsää, on minulle sukua, niin luultavasti vasta ensi viikolla) ja siitä varmasti täälläkin vielä mainitsen.

Nyt kuitenkin laitoin näin etukäteen jo facebookkiin sivun (josta en vielä uskaltanut mainostaa omille kavereilleni :D), jota te kaikki voitte käydä likettämässä/tykkäämässä (tai millä ikinä kielellä käytättekään naamakirjaa!). Voin vihjata, että jos siitä tykkää tarpeeks moni, niin ihan satavarmasti arvon muutaman korun teille! Ja voittaja saa kuulkaas vielä valkata ihan itse suosikkinsa.

Minun oma suosikki on tämä kaulakoru:

Kuvia koruista ei tulla näkemään tuolla fb-sivulla ihan vaan koska olen hieman skeptinen käyttäjäehdoista. Mutta nettisivuilla niitä on sitten vaikka millä mitalla! Käykääpä siis lik lik likettämässä!

Koti-iksu

2011-03-07T11:52:00.005+02:00

Huomenta! Tämä hurja viikonloppu on saanut unirytmini ihan sekaisin. Illalla en saanut unta moneen tuntiin (ja yrittämisenkin aloitin varmaan joskus yhdeltä) ja aamulla heräsin vasta klo 11. Ei siis ehkä sovi minulle tämä itse työaikojensa määrittäminen.

Viikonloppu oli ihan HUIPPU. Niinkin huippu, etten muistanut kaivaa kameraa laukusta kertaakaan. Olin perjantaina ihan extempore avecina jossain häissä, mistä en tuntenut ketään. Annoin itsestäni niin vienon kuvan, kun hain kakkua viidettä kertaa lisää muiden siirtyessä jo nestemäiselle ruokavaliolle. Lauantaina taas olin minun ihanien ystävien kanssa Kuudennella kuuntelemassa räppiä. Tanssin koko illan ja näin vaikka ketä, myös Oulusta! En voisi toivoa parempaa!

Koska minusta kuvattomat kirjoitukset on ihan tylsiä, niin voin tässä itseäni kiusatakseni laittaa muutaman koti-ikävää pahentavan kuvan teidän iloksi.

Minun äiti on niin ihana, että sitä on aina ikävä!

Oulu on sydämessäin!

Ps. Valitin juuri facebookissa, kun en millään tunnu parantuvan tästä yskästä, niin lääkäriystäväni heti bongasi sen ja kysyi tsätissä, että mikä vika ja mihin apteekkin soitan. Ystävät <3

Maailman pelastamishommia

2011-03-03T11:39:00.004+02:00

Sitten, kun olette katsoneet tuon edellisessä kirjoituksessani suositteleman dokumentin, voittekin alkaa selvittelemään, missä lähellänne myydään luomutuotteita. Täällä Helsingissä sitä on tarjolla todella hyvin, kun vain tietää mistä etsiä. Esimerkiksi ihan keskustassa on Ruohonjuuri, Kampissa, ja lasipalatsilla on joku Maataloustori-niminen putiikki, jossa en kyllä itse ole vielä vieraillut. Tietenkin tavallisissa kaupoissakin myydään luomua, mutta aika vähänlaisesti. Jos omassa lähikaupassasi asiat ovat toisin, olet onnekas :)

Koska itse olin eiliseen asti syönyt pelkkää ruisleipää oikealla voilla lisäaineiden pelossa, oli minun pakko tehdä asialle jotain. Koska tämä pieni sokerihiiri oli ollut ilman karkkia.. no ainakin sunnuntaista asti, niin valitsin kaupakseni 2,5km päässä sijaitsevan Punnitse ja Säästä -liikkeen, koska siellä myydään minun lemppareita valkosuklaalla kuorrutettuja lakuja. Siellä on myös ihan mielettömän edullisia luomujuttuja, kuten soijarouhetta (0,48€/100g) ja luomukuskusta (muistaakseni 0,60€/100g), että iloiseksi yllätyksekseni kuitissa oli normaalia kauppareissua PIENEMPI summa.

Eli suuntana oli ->

Täällä on jo ihan kesä, että terkut pohjoiseen :/

Minusta tuo piippumies oli niiiin ihana! <3

Ja kauppakassina toimi vielä glope hopen kangaskassi, joka on tehty K-kengän vanhoista mainoskankaista. Että jeeee, maailma taas pelastettu yhdelle päivälle!

Ps. Jos olet yhtä varakas kuin minä, ja asioit useimmiten Lidlissä. Tässä sinulle myös eräs ilostuttava kirjoitus klik.

:(

2011-03-02T17:13:00.002+02:00

Photobucket kiukuttelee minulle, jotenka edellisten kirjotusten kuvat ei hetkeen nyt näy sitten täällä. Taion asian mahd. pian kuntoon! Sillä aikaa voitte vaikka tutustua tähän dokumenttiin, joka oli ihan todella mielenkiintoinen ja muuttaa elämäsi.

Löysin rakkauden

2011-03-01T23:03:00.002+02:00

Arvatkaapas mitä minä shoppailin tänään!? TATTADAAAAA:

Myyjä pidätteli nauruaan, kun kävelin kassalle, että "yksi kamera kiitos, en kyllä ole päättänyt vielä että mikä". Olin aluksi ajatellut Canonin 1100D:tä, mutta kun pääsin itse testailemaan kameroita, niin tuo 55oD vaan tuntui minulle parhaalta. Sain vinguttaa korttia kolmesti typerän nostorajan takia, mutta jo nyt se on osoittautunut hyväksi päätökseksi. Tarvin tuota nimittäin työjuttuihin, mutta siitä sitten myöhemmin lisää! Ei minulla muuta, kuin että olen rakastunut.

Tässä vielä tästä päivästä fiilistelykuvia uudella kamerallani. Te kuolette tulevien kuvaoksennuspostauksien määrään, kun innostun tästä kamerasta :D

Tuolta sen ostin!

Ja heti matkasin Cafe Javaan kertomaan kavereille. Kuulin muuten puhelimessa kokoajan, että "ollaan kivijalassa kahvilla" ja etsin sen nimistä kahvilaa ihan todella kauan!

Kävin Helsingin parhaassa teekaupassa hakemassa täydennystä varastoihin. Tuo Jasmiini valkoinen helmitee (vai mitäköhän se oli..) on ihan parasta! Kannattaa maistaa. On parempaa kuin pussitee ja tulee vielä edullisemmaksikin!

Ja sitten nähtävyysreittiä kotiin karvanaaman luo. Fiksuna tyttönä vahingossa pienensin nuo kaksi kuvaa liian pieniksi ja poistin alkuperäiset. Että sortsi nyt vaan :/

Että semmosta tällä kertaa. Lähdenpäs tästä halailemaan kameraani, nimiehdotuksia otetaan vastaan! Ja ehkä Ristokin saa muutaman pusun.

Supervaimojen kokoontumisajot

2011-02-26T17:48:00.003+02:00

Koska eiliset bileet oli tuossa naapurissa, niin tuntui hyvin luontevalta pitää etkot minun luonani. Taru tuli luokseni jo päivällä ja ahkeroitiin yhdessä juustosoijarouhetaskuja ja voisilmäpullia. Ei oltu tehty kumpiakaan ikinä, mutta ulkonäöstään huolimatta ne oli ihan superhyviä ja kaikki meni parempiin suihin illan aikana (mitä itseasiassa harmittelen juuri tällä hetkellä ja mietin, että pitäisikö leipoa lisää).

Koska meidän koko päivä meni leipomiseen ja kokkailuun, niin laitettiin Nadjalle viestiä, että tuo meille viiniä. Jotenkin unohdettiin se, ettei Nadja ollut tulossa ihan heti, ja sitä viiniä teki mieli sillä sekunnilla. Onneksi Liisa oli niin ihana, että lähti poikaystävänsä kanssa hakemaan meille yhdet.. litran oluet!

Vitsit nuiden yksien missien kanssa elämä on pelkkää salamavaloja! Mutta onhan ne ihania <3

En kestä tätä kuvaa, olen kikatellut tälle koko illan :D Tässä kiteytyy se, miksei minulla ole poikaystävää! "no sit vesku oli silleen et "hei, soitellaan" ja olin ite ihan normaalisti tosi kuulina!"

En tiedä onko hyvien tapojen vastaista julkaista nämä Tarun kuvat ennen Tarua, mutta kun neitonen nukkuu niin sikeästi, etten viitsi herättää ja kysyä, eikä tässä oikein ole muutakaan tekemistä! Että voit syyttää vain itseäsi muruseni!

Eilinen oli ihan superhauska! Oli mielettömän kivaa, kun oli talo täynnä ystäviä, toiset jopa Oulusta asti. Ei ole yksinäistä päivää tässä residenssissä! Tämä päivä on tosin mennyt meiltä kaikilta vähän ohi. Itse heräsin ensimmäisenä ja tiskasin, keitin kahvit, laitoin aamupalat pöytään ja käytin kennelin kaikki koirat ihan vain todetakseni, ettei kukaan jaksanut nousta nauttimaan kanssani kaikesta tästä. Taru-raukka nukkuu vieläkin :D Mutta ajattelin olla hyvä vaimo ja käyttää ensin koirat, jonka jälkeen tehdä jotain hyvää ruokaa, jos saisin sillä houkuteltua neidon kamaristaan. Katsotaan mitä tässä keksitään!

Pipipäivän piriste eli Risto

2011-02-24T23:05:00.003+02:00

Tämä pieni pallero nappasi itsellensä yskän ja on tehnyt hidasta kuolemaa viimeisen viikon ajan. Viime viikonloppuna sain kyläläisiä Oulusta ja jalona ystävänä tarjosin omaa leveää sänkyäni pariskunnalle, kun itse tyydyin nukkumaan varapedillä olkkarissa. Mielestäni olkkarissa oli hieman kylmä, joten käänsin patteria isommalle alkuillasta. Jotenkin se ei tuntunut auttavan ja kun olin tunnin hakenut unta peittojen alla päälläni kaksi paitaa, pipo, villasukat ja kaulaliina, päätin tutkailla sitä patteria vielä. No kappas, olin kääntänyt sen epähuomiossa kokonaan kiinni. Että terve, umpiblodi täältä hei! Kokemusta ja yskää rikkaampana vietin kuitenkin ihanan viikonlopun kierrellen Helsinkiä turistina. Sen jälkeen olenkin viettänyt lähes kaiken aikani sohvalla maaten ja muka töitä tehden, kun olo on ollut niin heikko. Onneksi meistä toinen on ollut edes hieman kuvauksellisempi.

Itselläni oli hieman vaikeuksia mahtua vieraspetiin, kun Risto halusi myös tyynytilaa.

Ihana Jenni oli myös kylässä, ja tulee itseasiassa tänäkin viikonloppuna. Jenni ei ollut ikinä käynyt ratikassa tai metrossa, niin kierreltiin sitten ihan vain pitkin poikin, käytiin ulkona syömässä ja elokuvissa. Olisitte nähneet sen innostuksen määrän, kun tämä neitonen näki bussin raiteilla keskellä katua :D

Täällä on ollut ihan mielettömät kelit. Ja asun ihan mielettömällä alueella! Harmi, että olen ollut nyt kipeänä, niin ei voi kamalasti nauttia tästä ilmasta ja naapurustosta.

Siinäpäs oli eläinkuvia kerrakseen. Taidan paketoida itseni peittoihin ja jäädä odottamaan tyttöjä kylään. Meinataan leipoa tänään ja mennä kuuntelemaan musiikkia tuohon naapuriin illalla. Meinaan myös koittaa, jos saisin parannettua tämän yskäni poppaskonsteilla.

Vanhojentanssit

2011-02-18T12:39:00.002+02:00

Jos eilen oli penkkarit, niin kaiken järjen mukaan tänään taitaa olla vanjohentanssit. Kaivelin albumeita, kun minulla ei edelleenkään ollut mitään hienoa digikameraa tuolloin, ja löysin muutaman otoksen. Vanhojenpäivät oli kyllä maailman kivin päivä! Minulla oli paras ystävä parinani ja pelleiltiin yhdessä koko ilta. Edes muutamat takapakit eivät hetkauttaneet minua, kuten se, että kesken tanssin minulta lähti vanne irti aluhameestani ja jätin Jannen yksin tanssilattialle, kun kipitin vessaan repimään sitä irti. Ah, niin ja olin muutamaa viikkoa aikaisemmin murtanut ranteeni ja otin salaa sen kipsin irti tanssien ajaksi. Kuiskutin vaan kaikille korvaan, että "olkaa varovaisia, käsi murtunut". En myöskään löytänyt mistään sukkiksiani aamulla, niin meidän vanhojentanssivideossa vilkkuu minun paksut mustat sukat tuolta helman alta :D

Jannen ilme, niin ihana! :D

En etes kehtaa sanoa kuinka monta vuotta omista tansseistani on, mutta ainakin yhtä hyvä rusketus minulla on ollut silloinkin, jos ei muuta.

Terkut siis tanssijoille, niin tiedän miltä teistä tuntuu huomenna (ks. kuva alla, joka on otettu seuraavana päivänä Tukholman terminaalista). Itselläni oli vielä lääkäriaika kahdeksalta aamulla, kun laiva saapui satamaan puoli kahdeksalta Turussa. Ei auttanut kuin samoilla silmillä ja samoilla savuisilla vaatteilla (tuolloin sai vielä polttaa sisällä) hipsiä komean lääkärin vastaanotolle. Ai niin ja olin vielä antanut Annan kyniä hiukseni kynsisaksilla jossain Turun ja Tukholman välillä. Voin kuvitella miten ihastuttava näky olen ollut!

Penkkarit

2011-02-17T19:56:00.003+02:00

Kävin tänään kaupungilla ja osuin vahingossa juuri keskelle penkkareita. Ne tytöt ja pojat näytti niin onnellisilta ja vapailta, että minulla melkein tuli tippa linssiin. Siinä minä sitten seisoin varmaan puoli tuntia pakkasessa huiskutellen tuntemattomille nuorukaisille, kun ne vain näytti niin söpöiltä. Sinä aikana joku heitti minua kolme kertaa kovilla karkeilla päin naamaa, hyvä sihti sillä pirulaisella.

Yritin tänään myös ihan hädässä etsiä omia penkkarikuvia, mutta kaikki kuvat ennen vuotta 2006 on tallennettu samalle levylle, joka on mystisesti kadonnut tässä muuttojen lomassa. Sen muistan, että meillä oli eräs tyttö pukeutunut terveyssiteeksi ja se oli ihan huippu :D

Sisäinen viherpipertäjäni tietenkin tässä kauhistelee, miten kaikki roskat jätetään maahan ja puolet karkeista keräämättä. Aijaijai.

Kaikki kuvat on otettu kännykällä, koska kamerani löytyi vasta nyt illalla kaukosäädintä etsiessä sohvatyynyjen välistä. Mutta arvatkaapas kuka saa uuden kameran ensi viikolla jippijai! Malliehdotuksia otetaan vastaan!

Ps. Hihhiheheheh löysin minä kaksi kuvaa jostain irc-galleria -kansiosta minun penkkareilta. Toinen on minusta ja toinen Jannesta. Meinasin kuolla nauruun! :D Ei olla onneksi yhtään muututtu.

Läppäripussukka

2011-02-15T12:37:00.003+02:00

Viime torstaina, kun olin lähdössä Turkuun, tajusin, että tarvin läppäripussukan. Olin ostanut muutaman (ja yhden todella ihanan globe hopen pussukan oih!), mutta ne oli hieman isoja, vaikka läppärini onkin yhtä pieni ja siro kuin minäkin eli sellainen solakka 17.3 tuumainen. Tästä syystä läppärilleni on ollut aika vaikea löytää sopivaa pussukkaa ja kun se on vielä (ilmeisesti) normaalia ohuempi, niin muuten oikean kokoiset pussukat jää löysiksi. Ja sekös ärsyttää perfektionistia. Lisäksi olen ihan varma, että kun olisin kantanut sitä kädessä, olisin vahingossa ottanut kiinni siitä viiden sentin ylimääräisestä kangastyhjiöstä ja tiputtanut koko läppärin. Ei siis auttanut kuin äkkiä tekaista mieleinen pussukka tarjolla olevista materiaaleista.

Hyllystä ei löytynyt tarpeeksi pitkää vetoketjua, enkä ehtinyt tätä varten lähteä kaupungille sellaista hakemaan. Tuo kuitenkin toimii ihan hyvin. Tuosta tuli myös vahingossa tuollainen käännettävä. Päälipuoli on mielestäni kivempi, mutta jos tarvii joskus olla asiallisempi, niin tuo sisäpuoli on siihen hyvä.

Että jee, hieno tuli! (varsinkin hienosti näkyy vielä kaikki langanpätkät) Ja Riston valvoessa tarkasti, se mahtui myös juuri ja juuri matkalaukkuuni.

Turkuraportti

2011-02-14T09:50:00.004+02:00

Minulla taitaa olla joku geeni, joka pakottaa liikkumaan kokoajan paikasta toiseen. Alkuvuosi meni kiltisti Helsingissä, mutta kuukauden rauhallisen paikallaolon jälkeen alkoi ahdistaa ja veri veti pikku matkalle. Suvi oli menossa muutenkin Turkuun, niin hän nappasi minut autonsa kyytiin torstai-iltana. Ei oltu nähty pitkään aikaan, niin matka meni nopeaa (mikä oli minulle hieman hämmentävää, kun olen tottunut, että matka mihin tahansa kestää Oulusta ikuisuuden).

Minun yöpaikka oli siskon luona, joka kasvattaa venäjän vinttikoiria. Nyt siellä oli vain nuo kaksi, joista toinen ei edes ole venakko, vaan englannin vinttikoira. Olin ressannut niin paljon matkustamista ja olin unohtanut panikoida, miten nuo kaikki tulee keskenään toimeen.

Onneksi olin unohtanut ressata, koska se olisi ollut ihan turhaa. Sintti (tuo venakkopentu) oli ihan mielissään Ristosta ja ne leikki ihan kokoajan kahdestaan.

Perjantaiaamuna minua odotti aikainen herätys ja reissu Saloon. Meidän piti mennä siskon kanssa yhdessä, mutta koska siskoni on yhtä hyvä autojen kanssa kuin minäkin, niin ei saatu sitä pakkasella käyntiin. Raahasin kimpsuni ja kampsuni ison tien varteen ja hyppäsin matkahuollon bussiin kohti Helsinkiä. Tuntuipa hölmöltä :D Vielä hölmömmältä tuntui lähteä tunnin päästä takaisin Turkuun.. Olin kuitenkin niin mielissäni, että sain reissata ja vielä rakkaaseen Turkuun, niin en jaksanut kamalasti valitella. Varsinkaan, kun ulkona oli niin rauhoittavat maisemat!

Kun reissu Saloon oli toimitettu, vapaa saattoi alkaa. Perjantain pyhitin siskolle, päikkäreille, koirapuistolle ja ystäville.

Olin päättänyt jo olla illan "kotona" ja lusmuilla, mutta eräs minulle hyvin rakas ystävä, minun pikku-Janne, pyysi minut jollekin kaverinsa keikalle. Kahdenkymmenen minuutin päästä olin jo bussissa matkalla kohti kauppatoria. Keikka oli Halisissa, jossa asuin silloin aikanaan ja huvittavaa oli, että muistin vieläkin kaikki bussiyhteydet ja reitit, joista Jannella ei ollut hajuakaan. Silloin aikanaan en myöskään ollut testannut paikallista kuppilaani, joten tulipa sekin nyt nähtyä.

Paikka oli ihan täynnä syrjäisestä sijainnista huolimatta ja meillä oli todella kivaa. Lähdettiin loppuillasta vielä keskustaan, enkä muista milloin olisin kiertänyt niin monta kuppilaa yhden illan aikana!

Seuraavana aamuna heräsin ennen kukonlaulua ja lähdin lenkille Riston ja nuiden kahden hevosen kanssa. En tajua mistä sitä virtaa riitti, mutta kaipa olin vain niin innoissani. Iltapäivästä Hanne tuli hakemaan minua ja saatiin yhdessä korjattua kaapeleilla myös siskon auto. Siis voitteko kuvitella, ME! (jätetään mainitsematta, että kun ihmettelin tätä vielä ääneen myöhemmin niin samantien Hanne pysähtyi keskelle risteystä panikoiden, että "koskeekohan tuo punainen valo meitä?") Keskustaan oli samana päivänä avattu uusi jääbaari, johon oli raahattu kirkasta jäätä lapista asti. Jätän myös mainitsematta miten naurettavaa tämä mielestäni on.. Baari kuitenkin oli todella hieno ja jäätiin hetkeksi ihastelemaan jääveistoksia ennen kuin karattiin Skanssiin shoppailemaan ja syömään kakkuja.

Siellä näkyy se romahtanut siltakin kuulkaas! Turku on niin kaunis <3

En vaan kestä, kun Turku on niin ihana! Voisko sen laittaa pieneen taskupakettiin?

Illalla olin jo suht aikaisin kotona, mutta käytiin vielä pienen lusmuilun jälkeen Pikku-Torressa kuuntelemassa hyvää musiikkia.

Voisinko olla enempää mielissäni? Ja jos joku haluaa hiusvinkkejä, niin tuollaisen lookin saa varmaankin sillain, että räkäisee kämmeneen ja vähän sutii etuhiuksia ja sillain kivasti siitä päältä kans hieman. Avot!

Viikonlopun aikana käsitykseni kotipaikastani oli hieman hämärtynyt ja olin täysin hämmentynyt, että asunkin Helsingissä. Yritin parantaa masennusta kylvyllä, mutta voin kertoa, että liian kuuma kylpy kylmällä ilmalla ei ole se paras idea. Vietin varmaan vartin pää polvien välissä voiden huonosti, silmissä pyöri tähtiä ja päässä soi "titityy". Ehkä taas hetken maltan olla paikallani ja jään odottelemaan, että nuo minun pallerot tulisi vastavierailulle luokseni.

Niin ja ihanaa ystävänpäivää! Muistakaa näyttää rakkautta :)

Kennelissä

2011-02-13T11:54:00.002+02:00

Hei!

Minä otin ja lähdin torstai-iltana Turkuun, enkä ole saanut käyttööni nettiä. Siksi pieni hiljaisuus. Täällä on aivan ihanaa! Olen niin onnessani, että rallattelen kulkiessani. Aaaaah <3

Olen yötä siskoni luona Turun lähellä Kaarinassa ja ollaan vaan öllötetty, juotu litroittain teetä ja kikateltu. Siskolla on paljon eläimiä kotona, niin minun oli helppo ottaa myös Risto mukaan.

Siinä ihana Suvi ajaa autoa ja Ripsu antaa ajo-ohjeita.

Tänään suuntaan jo takaisin kotiin Helsinkiin, ihan hassua. Koko viikonloppu meni todella nopeaa ohi, kun oli niin hyvää seuraa. Voin illalla tai huomenna aamulla kertoa kaikkia kivoja juttuja, joita olen täällä puuhaillut. Mutta nyt kipitän siskon kanssa kirppikselle heips!